Yritysten itsemääräämisoikeudesta

Outokummun toimitusjohtaja totesi tv-haastattelussa 12.12.08: niistä kustannuksista, joista itse pystymme määräämään sähkö muodostaa…”Taloustieteilijöiden keskuudessa yritysten itsemääräämisoikeus tai se prosentti, josta yritys pystyy omista kustannuksistaan päättämään, ei ole kovin yleisesti arvostettu, vaikka teoria sinänsä ei ole uusi. Käsite on kuitenkin erittäin tärkeä kansainvälisessä kilpailussa. Tämä johtuu siitä, että yhteiskunnallinen rakenne (konsensus) aiheuttaa yrityksille erilaisia pakollisia kustannuksia, joihin etenkään pienillä yrityksillä ei ole päätäntävaltaa.

Toimialojen kansainvälistä kilpailukykyä voidaan arvioida esimerkiksi vertailemalla prosenttilukua laskettuna liikevaihdosta. Tällä prosentilla tarkoitetaan sitä osuutta yrityksen liikevaihdosta, josta yritys voi päättää itsenäisesti. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa yrityksen kustannuseristä päättävät monet muutkin toimijat kuin yritys itse. Niinpä meillä onkin maailman laajin pakollisten veroluonteisten kustannusten sekamelska, joihin voidaan lukea myös yrityksille asetettu korkea eläkemaksu.

Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa sahateollisuus, niin sen kustannusrakenteesta palkoista päätetään vieläkin jonkinlaisen yhteisen konsensuksen muodossa. Näihin ei yksittäisellä yrityksellä ole sanan valtaa.Energian hinta määräytyy pohjoismaisessa energiapörssissä. Puun hinta puolestaan määräytyy edelleen suurelta osin MTK:n ehdoilla ja kilpailu on vähäistä. Verot ja veroluonteiset palkkojen sivukulut määrää valtio budjetissaan. Myyntihinnan puolestaan määräävät kansainväliset markkinat.Sahateollisuudessa yritykset itse voivat päättää vain alle 10 % omia kulujaan.Venäjällä vastaava luku on edelleen yli 50 %. Tämä näkyykin nyt siten, että teollisuus sulkee sahojaan ennätystahtiin.

Kun nyt puhutaan siitä, kuinka lama pääsi yllättämään, niin pitää vain ihmetellä tällaisia lausuntoja. Julkaisin puuteollisuuden tulevaisuuden skenaariot väitöskirjassani vuonna 2004, mutta alkuperäinen teksti on kirjoitettu jo vuotta aikaisemmin. Totuus vain näyttää olevan sellainen, että silloin kun menee oikein kovaa, niin ketään ei kiinnosta tulevaisuus silmänkantamaa pidemmälle.

Kansainväliset valtioiden kilpailukykyvertailut ovat täyttä roskaa, koska kilpailukyky määräytyy vain sopimuksen tekotilanteessa. Vertailussa toinen ja viimeinen sija ovat aivan yhtä hyviä, koska niillä ei tilauksia voiteta. Jos välttämättä halutaan vertailuja suorittaa, niin ne on suoritettava toimialakohtaisesti vertailemalla, kuinka suuresta osasta kustannuksiaan toimiala pystyy itse päättämään verrattuna kilpailijamaiden toimialoihin. Tällaisella vertailulla voidaan selvittää, kuinka suurelta osin toimiala pystyy itse vaikuttamaan omaan kilpailukykyynsä.

Comments are closed.


WP Login