Kasvun tuskat

Vallalla tuntuu yleisesti olevan sellainen käsitys, että yritysten laajeneminen voi tapahtua ikään kuin sormia napsauttamalla.  Tämä on täydellinen harhaluulo!  Yrityksen laajenemiseen vaikuttavat monet erilaiset tekijät, joista vain osaan yritys ja yrittäjä itse voivat vaikuttaa.  Esimerkiksi, jos ei ole markkinoita tai asiakkaita, niin mihin ne tuotteet tai palvelut tungetaan. Monissa työvoimatoimistoissakin annetaan ohjeeksi, että tehkää varastoon. Näin tehdäänkin edellyttäen, että on rahaa ja toiminta on sillä tavoin kausiluontoista, että tuotteet ovat joskus myytävissä.  Toisaalta palvelujen ja tuotteiden tuottamisen välillä on sellainen ero, että kukaan ei voi juoda baaritiskillä whiskyä varastoon tai leikkauttaa tukkaansa varastoon. Palvelualoilla ei siis voi juurikaan tehdä mitään varastoon.  On myöskin melko naivia kuvitella, että joku palkkaisi lisää väkeä tekemään tavaraa varastoon.

Yrityksen laajentaminen siis edellyttää ensinnäkin riittävän suuria markkinoita.  Tämä on myös kansantaloudellisesti tärkeää, koska vain markkinoiden uudelleen jakaminen siellä toimivien aktoreiden välillä, ei luo ainuttakaan uutta työpaikkaa.  Jos toisessa lisääntyy, niin toisessa puolestaan vähenee.  Suomen pienillä tavaratuotemarkkinoilla laajentaminen melkein aina edellyttää viennin aloittamista.  Suomi rajoittuu tärkeimpien markkinoiden osalta meriin niin lännessä kuin etelässäkin.  Itärajan takana oleva historiallisesti perinteikäs markkina-alue on vasta kasvattamassa potentiaaliaan.  Epäilemättä se tulee muodostumaan Suomen tärkeimmäksi vientialueeksi, mikäli suomalaiset tuotteet ovat kilpailukykyisiä.

Laajentuminen edellyttää myös suurimmassa osassa yrityksiä lisärahoituksen tarvetta.  Kasvava tuotanto sitoo pääomia raaka-aineen hankintoihin, valmistuksen aikaisiin palkkoihin ja myynnin maksuaikoihin. Tuotannollisessa yrityksessä aika siitä, kun raaka-aineet on maksettava siihen, kun yritys saa maksun tuotteistaan on pienimmilläänkin 90 päivää eli kolme kuukautta.  Onko Suomessa palkkatyöntekijäöitä, jotka suostuisivat odottamaan palkkojaan tai edes lomakorvauksiaan kolmea kuukautta.  Enpä usko!  Myös palkkoihin saadaan maksut valmistettujen tuotteiden myynnistä aikaisintaan kuukauden kuluttua.  Yritys joutuu siis etsimään rahat laajenemiseensa, koska niitä ei yleensä kassan pohjalta kaiveta.

Suomalainen rahoitusjärjestelmä on taas sillä tavoin rakenteellisesti vanhanaikainen, että se ei suosi yritysten kasvua.  Tällaiseen käyttöpääoman rahoitukseen edellytetään yleensä turvaavia vakuuksia, jotka monilla pienillä yrityksillä ovat jo aikaisempien rahantarpeiden vakuuksina.  Factoringia voi käyttää jonkin verran, mutta sillä voi korvata vain osan rahantarpeesta.  Mistä yritys siis ottaa rahoituksen laajenemiseensa?   Ne, jotka vaativat yrityksiä laajentamaan, voisivat ensin ratkaista tämän ongelman.  Ongelma ei ole lainkaan vähäinen.  Yrittäjä voisi tietysti mennä omalle pussilleen, jos siellä on mistä ottaa.  Lainsäätäjä on kuitenkin ollut niin viisas, että jos yrittäjä itse lainaa yritykselleen rahaa, niin hän ei ole esimerkiksi konkurssin sattuessa samassa asemassa ulkopuolisten velkojien kanssa.  Onkin turvallisempaa lainata rahat ensin naapurin Villelle, joka sitten lainaa yritykselle.  Näin saa paremman turvan.

Vientiin ryhtyminen on suomalaiselle pk-yritykselle myös iso strateginen askel.  Kotimaan markkinoilla pärjää Savon-murteella tai vaikkapa Rauman kielellä ainakin jotenkin.  Etelästä Savoon mentäessä ei vieläkään tarvitse ottaa Mäntyharjulta tulkkia kyytiin.  Kyllä siellä pärjää vielä ensimmäisellä kotimaisella.  Lähdetäänpä vientiin sitten mihin suuntaan tahansa on osattava ainakin englantia.  Yleensä tämän ongelman ratkaisemiseen on käytetty agentteja, jotka puhuvat sumea tai ovat suomalaisia.  Nämä on kuitenkin ensin löydettävä.  Puhelinluettelosta ei juurikaan ole apua.  Sen lisäksi on selvitettävä tuotteen sopivuus markkinoille ja sen kilpailukyky. Harvat suomalaiset yritykset ovat niin suuria, että niiden tuotteiden kilpailukyky suurempia sarjatuotantoja vastaan olisi riittävä.

Vientimarkkinoille tunkeutuminen kestää untuvikko yritykseltä vähintään kaksi tai kolme vuotta.  Mistä pienen yrityksen omistaja ottaa tämän ajan? Ei mistään!  Päivittäiset rutiinit sitovat jopa niin, että viikonkin ulkomaanmatka aiheuttaa yleensä kaaoksen kotipesällä.  Jos on rahaa, niin voi tietysti palkata ihmisen hoitamaan vientiä.  Valitettavasti kokeneita vienti-ihmisiä on varsin vähän saatavilla.  Mikäli onnistuu jostain löytämään tällaisen henkilön, niin vuosikustannus on 120.000 euron luokkaa.  Viennistä saatavilla myyntikatteilla tämän suuruinen menoerä edellyttää jopa 1.200.000 lisä liikevaihtoa jo olemassa olevan lisäksi.  Pk-yritysten keskimääräinen liikevaihto lienee jossain 500 – 1000.0000 euron välillä, joten siis moni yritys joutuu yli kaksinkertaistamaan myyntinsä pelkästään maksaakseen siitä aiheutuneet kulut. 

Kun yritys on tehnyt nämä laskelmat ja arvioinut kustannukset suhteessa riskiin, on päätös yleensä olla ryhtymättä mihinkään.  Epävarma uusi markkina, tuntematon kauppatapa, täysin uudenlainen logistiikka ja suuret aloituskustannukset, ovat suuria riskejä.  Jos nykyisellään menee kohtuullisesti, niin menköön!  Miksi pitäisi lähteä laajentamaan vientiin? Voiko tällaisen päätöksen tehnyttä yrittäjää moittia saati syyllistää?  Mikäli vielä haluaa, niin on parempi alkaa kaivella rahaa omista taskuistaan.  Tämähän on vapaa maa kaikkien yrittää.  Englantilaisilla on hyvä sananlasku tähänkin Put up or shut up!  Pokerissa se tarkoitta, että rahat pöytään tai turpa kiinni.

Toinen yleinen vaatimus yrityksille on ollut henkilökunnan lisääminen.  Tätä vaatimusta voidaan myös tarkastella sen suhteessa markkinoihin.  Jos yhden miehen yritys ottaa lisää yhden henkilön, niin yrityksen on lisättävä liikevaihtonsa yli kaksikertaiseksi.  Tämä siksi, että vieraan työntekijän kulut ovat yleensä korkeammat kuin yrittäjän itsensä.  Yrittäjä ottaa palkkana sen, mitä jää.  Ulkopuoliselle on maksettava työehtosopimuksen mukaiset palkat. Kahden hengen yrityksen palkatessa yhden hengen lisää on vastaavasti myynnin noustava vähintään 50 % jne.  Mistä tämän kokoiset yritykset löytävät markkinoita lisääntyvälle myynnilleen?  Jos kaikki 200.000 yritystä ottaisivat yhden työntekijän lisää, niin se edellyttäisi noin 16 miljardin euron lisä myyntiä!  Mihin, kelle, millä tavoin jne.???

 Kasvu ei siis synny hurskaista toivomuksista.

Comments are closed.


WP Login