Kassavirta

Kassavirta on yrityksessä se eliksiiri, joka pitää yrityksen elinkelpoisena ja toiminnassa.  Jokainen yksityinen henkilökin käyttää jokapäiväisessä elämässään kassavirta-ajattelun periaatteita vaikka usein tietämättään. Kassavirta on eräänlainen budjetin jatke, jossa tulot ja menot pyritään sitomaan mahdollisimman tarkkaan aikatauluun päivittäin viikoittain tai muuna soveltuvana ajanjaksona.  Budjetti puolestaan määrittelee tulot ja menot vuositasoilla eteenpäin.  Kassavirta siis käsittelee pelkästään tuloja ja menoja jaksotettuna aikaperspektiivissä. 

Varsin laajoissa ulkomaisissa tutkimuksissa (de Geus 1998), joilla pyrittiin selvittämään maailman vanhimpien yritysten menestyksen salaisuuksia, vahva positiivinen kassavirta oli menestyneiden yritysten pitkäikäisyyden yksi salaisuus.  Maailman vanhin yritys on Stora Enso, joka on iältään noin 1000-vuotias riippuen hieman määrittelytavasta.  Kassavirtaa (cash flow) analysoimalla pyritään ennakoimaan etenkin sellaisia tilanteita, joissa jostain syystä menot ovat poikkeuksellisesti suurempia kuin tulot.  Se on ikään kuin kaikuluotain, jonka avulla pyritään selviämään karikkoisilla vesillä.  Yritys voi olla hyvinkin vakavarainen taseella mitattuna, mutta silti sen kassavirta voi olla ongelmallinen.  Lainatakseni vanhaa sanontaa: vaikka on kuinka ison talon poika niin, kun ei ole rahaa, niin ei ole rahaa. 

Kassavirran hallinta on erityisen tärkeä monilla suhdannealoilla, joilla osa vuodesta tehdään töitä  ja urakoidaan tekemällä pitkiä päiviä ja osalla vuodesta ei ole tuloja juuri lainkaan.  Esimerkkinä voisi mainita vaikkapa laskettelupalveluiden tuottajat.  Kesällä ei ole lunta, joten silloin ei voi lasketella.  Kassavirran kannalta tällöin on kaksi perusvaihtoehtoa. Ensinnäkin voidaan yrittää kehittää muita lumettomaan kauteen soveltuvia palveluja, joilla voidaan kassavirtaa pitää yllä. Toinen vaihtoehto on se, että sesongin aikana varaudutaan siihen, että kassassa on riittävästi rahaa niiden maksujen maksamiseen, jotka tulevat maksuun hiljaisena kautena.   Maksut eivät yleensä pidä lomaa.  Vuokrat, lainat, korot yms. Maksut on maksettava, syntyipä tulorahoitusta eli ei. 

Kassavirtaongelmista eivät kuitenkaan kärsi pelkästään vain kausiluontoisilla aloilla toimivat yritykset.  Kaikilla yrityksillä on tiettyjä selkeitä aikoja ja menoeriä, joihin on varauduttava etteivät tapahtumat pääse yllättämään.  Etenkin kesälomat ja kesäaika ovat yleensä tällaisia ajankohtia. Joillakin aloilla kesäloma-ajan palkkojen maksu tapahtuu samoin kuin normaaleina kuukausinakin.  Ns. lomaltapaluuraha tai  ainakin osa siitä on tällöinkin maksettava etukäteen.  Joillakin aloilla koko loma-ajan palkka on maksettava etukäteen.  Toisaalta, kun henkilökunta on kokonaan lomilla, ei synny tulorahoitusta lainkaan tai sitä syntyy hyvin vähän.  Nämä ovat aikoja joihin tulee varautua siten, että kassavirta riittää kantamaan yrityksen yli kriittisten aikojen.

Vientiä harjoittavilla yrityksillä kesäloma-aikojen rasitukset ovat erityisen vaikeita.  Tämä johtuu siitä, että Suomen kesälomat eivät ole synkronisia muun Euroopan loma-aikojen kanssa.  Suomessa yleisin lomakuukausi on heinäkuu. Suomi on silloin kiinni, toteavat ulkomaiset asiakkaat.  Saksassa lomat on jaksotettu kolmelle kesäkuukaudelle, jolloin eri osavaltioissa lomat on porrastettu eri aikoihin.  Isossa-Britanniassa lomat ovat puolestaan elokuun puolenvälin jälkeen.  Suomalaisen yrityksen kannalta tämä merkitsee sitä, että viennistä tuleva kassavirta on 2-3 kuukautta kesäaikana hitaampaa kuin muuna aikana vuodesta.  Jos vientiä on huomattavan paljon ja kotimaan kauppa vähäisempää, muodostuu kassavirran hallinta erittäin tärkeäksi.

Kokonaan oman lukunsa kassavirran kannalta muodostavat projektiluonteisia palveluja tarjoavat yritykset.  Näillä yrityksillä kassavirtaongelma on kaksitahoinen.  Projektitöiden maksut eli tulorahoitus on yleensä sidottu maksuposteihin, jotka eivät välttämättä ole riippuvaisia kustannusten ajoittumisesta projektin aikana.  Ostajat yleensä pyrkivät takapainoisiin maksuaikatauluihin eli painottamaan maksut mahdollisimman paljon projektin loppuun.  Myyjän intressi on puolestaan päinvastainen.  Tällöin myyjän on pyrittävä suunnittelemaan maksupostit kassavirran kannalta mahdollisimman hyvin.  Sen lisäksi on koko yrityksen kassavirta sovitettava useiden eri projektien kassavirtoihin.  Näistä ongelmista johtuen yritykset pyrkivät myös käyttämään ennakkomaksuja, jotka on maksettava sopimusta tehtäessä tai muutoin ennen työn aloittamista.

Olen myös monesti törmännyt kassavirtaongelmaan uutta yritystä käynnistettäessä.  Monilla aloilla on tärkeää valita oikea vuodenaika yrityksen toiminnan aloittamiselle.  Tämä johtuu jo edellä mainitusta sesonkiherkkyydestä.  Jos yrityksen aloittaa esimerkiksi huhtikuussa ja tuotannosta on tarkoitus mennä suurin osa vientiin, joutuu heti alhaisen kassavirran aikaan.  Yleensä kauppa ei käynnisty maata polkemalla, vaan ensin yleensä vaaditaan näyte-erien toimituksia.  Näiden jälkeen on mahdollista saada suurempia tilauksia.  Tällöin järkevämpi tuotannon aloittamisajankohta kassavirran kannalta olisikin ehkä elokuun toinen puolisko.  Kaiken kaikkiaan yritystä perustettaessa kannattaa olla hyvin perillä alan markkinoiden rakenteista ja sesongeista ja toimia niiden mukaisesti.

Perustettavilla yrityksillä, tai niin kuin tieteessä sanotaan nascent-yrityksillä, on toinenkin suuri ongelma.  Rahoittajat vaativat yleensä rahoitussuunnitelmia ja kassavirtalaskelmia rahoitusta haettaessa.  Merkillistä tässä on kuitenkin se, että kaikista tarkoista laskelmista huolimatta, rahoitusta ei juuri koskaan saa niin paljon, kuin laskelmat osoittavat.  Tällöin rahoittajat pakottavat aloittavat yritykset jo heti alussa vakavaan kassavirtakriisiin. Suurin syy tähän on se, että kassavirta on yleensä käyttöpääomaongelma, jolle ei riitä enää vakuuksia. Suomalainen rahoituskäytäntö perustuu aina jonkinlaisiin vakuuksiin, koska muita instrumentteja ei ole ollut tarvetta kehittää.  Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi vain 20 % yrityksistä selviää ensimmäiset kolme vuotta.

Sesonkiluonteisuuden lisäksi kassavirtaan vaikuttavat myös ns. pitkät syklit eli suhdannevaihtelut. Etenkin paperin- ja selluntekijät ovat huomanneet tämän ongelman.  Hyvin pitkään vallitsi sellainen investointikulttuuri, että miljardien tehtaat valmistuivat aikoihin, jolloin lama alkoi ja kauppa ei käynyt.  Investoinnit tehtiin monista syistä silloin, kun kysyntä oli voimakasta ja rahaa kertyi kassaan.  Nyt pyritään rakentamaan puolestaan laskusuhdanteen aikana, jotta kapasiteettia olisi silloin, kysyntä alkaa vahvistua.  Tähän oli syynä osittain myös verotuskäytännöt.  Valtiovalta suosi ennen 1990-luvun lamaa velkaisia ja heikkotaseisia yrityksiä.  Laman jälkeen tai oikeastaan sen aikana verotusta muutettiin vahvoja taseita suosivaksi.  Nyt näyttää taas siltä, että etsitään hyvän tilalle vielä parempaa, mutta pitäisi muistaa, minkälainen loppu ahneella yleensä on.

Kassavirta on siis kaikkien yritysten elinvoima.  Ilman sitä yritys kuolee. Velkasaneerausta voidaan tällöin verrata verensiirtoon, jolla potilas yritetään parantaa.  Jos yrityksessä on kassavirta hallinnassa ja karikot ovat ennakoitavissa, on olemassa muitakin keinoja.  Ei ole häpeä ottaa yhteyttä velkojiin ja lainanantajiin ennen kriisin tapahtumista.  Voi aina esittää vaihtoehtona, että meille on silloin ja silloin syntymässä kassavaje ja tarvitsisimme lisää maksuaikaa tai lyhennysten siirtämistä.  Tällöin vastapuoli saa kuva, että yrityksessä hallitaan asiat ja se puolestaan lisää luottamusta. Lupaukset on myös pidettävä, koska muutoin luottamus menee. 

Miten kassavirtaa voi siis käytännössä seurata.  On olemassa kalliita ohjelmia, mutta Excel-ohjelmaa tunteva voi helposti rakentaa oman itselleen parhaiten luontuvan ohjelman.  Taulukko kannattaa tehdä siten, että esimeriksi kuusi ensimmäistä jaksoa ovat viikkotasolla ja sen jälkeen ainakin 10 seuraavaa kuukausitasolla.  Tällöin tietojen päivittäminen on vaivatonta.  Tähän taulukkoon sitten merkitään tiedossa olevat tulot ja menot.  Tähän tulee siis nimenomaan kirjata jo tehdyt vahvistetut kaupat ja niistä syntyvä tulorahoitus.  Jokaisen sarakkeen lopussa sitten näkyy rahoitustulos tai vajaus.  Vielä tarkemman saa, jos siirtää aina edellisen kuukauden saldon seuraavan jakson alkusaldoksi.  Tällöin saadaan kumulatiivinen kassavirtalaskelma.

Kirjanpidon laskennallinen ongelma on nimenomaan se, että se kertoo vain sen mitä on tapahtunut.  Tämä johtuu siitä, että tilauksia ei voi kirjata esimerkiksi myynniksi ennen, kuin ne ovat realisoituneet toimituksina. Toisaalta maksetut ennakkomaksut voidaan ja tuleekin kirjata.  Nämäkin vääristävät kirjanpidon antamaa kuvaa, koska ennakoihin kohdistuvat menot eivät ole kaikilta osiltaan toteutuneet.  Tällöin tulos ”näyttää” äkkiseltään paremmalta kuin se on.  Kassavirtalaskelmissa ja analyyseissa sopimukset voidaan sen sijaan ottaa huomioon, niin realistisesti kuin mahdollista.

Lopuksi haluaisin ottaa esille vielä yhden suomalaiskansallisen ongelman. Laajasti vientiä harjoittavat pk-yritykset ovat suurissa rahoitusongelmissa myös ALV:n kanssa.  Suomessa lain mukaan ALV:n palautusta voi hakea vain vuosittain.  Viennin hintataso ei juuri koskaan ole sellainen, että voitto kattaisi 22 % ALV:n.  Tämä merkitsee sitä, että yritys joutuu mahdollisesti rahoittamaan jopa useiden satojen tuhansien ALV:n ulkopuolisella rahoituksella.  Edellyttäen, että onnistuu rahoitusta saamaan.  Mikäli ei onnistu, viennistä on luovuttava.  Tämä myös estää tehokkaasti ns. välityskaupan, jossa suomalainen yritys ostaa tuotteita kotimaan markkinoilta ja myy niitä sitten vientiin.  Tällainen menettely on ainakin teoriassa EU:n peruskirjan vastainen, koska se haittaa tai jopa estää tuotteiden vapaan liikkumisen.

Virossa asia on toisin.  Siellä on juuri toteutettu järjestelmä, jolla voi vientitapahtumakohtaisesti hakea ALV:n (käibemaksu) takaisin Internetin välityksellä.  Rahat tulevat tilille noin kolmessa (3) päivässä.  Suomessa maksun takaisin hakeminen kestää noin neljä (4) kuukautta.  Eli nykyisin menetelmin, vaikka ALV:a voisi hakea takaisin kuukausittain, joutuisi joka tapauksessa rahoittamaan vähintään viiden (5) kuukauden ajan ALV:a.  Tässä on suuri osa yrityksiä otettu muutamien väärinkäyttäjien panttivangeiksi. Näin yhteiskunta luottaa yrittäjiin.  Vähintään kolme (3) pöllömerkkiä Virolle ja viisi (5) pellemerkkiä Suomelle.  Virossa ei siis pelkästään verotus ole edullinen, vaan myös verotusmenettely on joustavampaa.

Comments are closed.


WP Login