Elämmekö jo virtuaalitaloudessa?

Kaikkien hallitusten hätä lännestä itään eli vastapäivään on maailman taloudesta nyt niin suuri, että se ei ole sitä koskaan ennen ollut. Myös Suomen hallitus on ilmeisesti 1990-luvun lamasta oppineena tarjoamassa apua myös yrityksille. Kuitenkin näin maailman laajuinen huoli ja puuttuminen jopa Kiinassa asti alkaa epäilyttää. Yritetäänkö tässä kenties peitellä jotain muutakin.

Maailman talouden kasvu oli harvinaisen pitkä ja kasvuprosentit huikeita. Etenkin uusissa talouksissa ja siirtymätalouksissa kasvua rahoitettiin ulkomaisella lainarahalla. Lainarahaa käyttivät niin yritykset investointeihinsa kuin kotitaloudet kulutukseen. Jos nämä velkasummat ja spekulatiivinen sijoitustoiminta, jota mm. islantilaiset pankit harjoittivat, yhdistetään, saattaa syntyä sellainen yhtälö, jossa velkapuolta kattamaan ei reaalitaloudessa löydy pelimerkkejä. Tällainen tilanne syntyy etenkin silloin, kun omaisuuksien arvot eri puolilla maailmaa laskevat ja luonnonvarat asettavat tiukat reunaehdot uudelle kasvulle.

Mikäli edellinen epäilys pitää paikkansa, ollaan ilmeisesti tekemisissä täysin uuden taloudellisen ilmiön kanssa. Sen ilmiön nimi on virtuaalitalous. Miten tässä virtuaalitaloudessa hävitetään velat, joita kukaan ei pysty maksamaan? Tällä hetkellä näyttää vakavasti siltä, että asiaan ei ole ratkaisua myöskään reaalitalouden puolella. Reaalitaloudessa yritetään vahinko minimoida saamalla kulutus uuteen kasvuun, mutta kun hätäjarru on vedetty päälle kestää kauan ennen kuin luottamus palaa ja kulutus saadaan uuteen kasvuun.

Reaalitalouden ja virtuaalitalouden rajapintaan on ilmestynyt nopeasti kasvava uusi ilmiö eli nettihuijaus. Nettihuijaus liikkuu jo henkilötietovarkauksista pyramidihuijauksiin ja se kasvaa ja monipuolistuu huolestuttavan nopeasti! Samalla kun nyt ryhdytään rakentamaan maailman finanssitoimintaa läpinäkyvämpään suuntaan, pitäisi myös ottaa huomioon nettihuijauksen asettamat vaatimukset. Nettihuijausten Akilleen kantapää on myös pankeissa, koska raha päätyy joka tapauksessa niihin. Pitäisi siis aikaansaada kansainvälinen sopimus, jolla niin rahan pesu kuin nettihuijauksetkin saadaan tiukemman kontrollin piiriin.

Virtuaalitalous mahdollistaa myös laajamittaisen veronkierron. Yrityksille on jo nyt mahdollista sijoittaa pankkitilejä ja peiteyrityksiä eri aikavyöhykkeille siten, että raha ja voitot eivät pysähdy koskaan verotettaviksi. Jos tätä jo tapahtuu, niin silloin on olemassa myös virtuaalikirjanpito. Maailman valtioiden on siis mietittävä myös tulevaisuuden verotus täysin uusiksi. Maiden välinen kilpailu kiristyy niin yritysverotuksessa kuin tuloverotuksessakin ja sitä kilpailua ei voi yksikään kansallisvaltio voittaa.

Pelkät kosmeettiset korjaukset kuten, keinotekoinen kulutuksen kasvattaminen ajamalla sitä kuin käärmettä pyssyyn, ei riitä. On pakko miettiä minkä laajuiseen kulutukseen maapallolla on kestävästi varaa. Tämä saattaa merkitä rikkaiden maiden köyhtymistä ja köyhien maiden kehittymistä. Suuri hyötyjä tästä tulisi olemaan ilmasto. Suostuvatko rikkaat maat köyhien vaurastumiseen?

Comments are closed.


WP Login