Verotuksen ongelmista

Kaikista uudistuksista huolimatta verotuksessa on vielä suuri joukko ongelmia. Tämä johtuu siitä, että verotusta on uudistettu leikkaa ja liimaa periaatteella. Lähtökohtana ei ole ollut verotuksen uudistaminen veronmaksajan näkökulmasta vaan veronsaajien näkökulmasta. Asuessani Englannissa verotus siellä oli varsin yksinkertainen. Veroilmoitus tehtiin vain olosuhteiden muuttuessa oleellisesti tai, jos sitä pyydettiin erikseen. Mitään vähennyksiä veroista ei ollut ja oman asunnon lainojen korkohyvitykset tehtiin pankeille siten, että hyvitys oli suoraan maksettavassa korossa. Englannissa verottajan oli myös esitettävä kaikki vaatimuksensa verotuksen muuttamiseksi paikallisessa alioikeudessa.

Virossa puolestaan verotus perustuu työnantajien ilmoitukseen ja jos sivutuloja on, niin niistä pitäisi tehdä erillinen ilmoitus. Käytännössä hyvin harva ilmoittaa, joten pimeää työtä tehdään paljon. Virossa tavallinen palkansaaja ei edes oikein ymmärrä tuloveroa, koska siellä tasavero katsotaan työnantajan kustannukseksi, eikä palkansaajan tuloveroksi. Palkasta neuvotellaan ja sovitaan aina nettona. Saksassa puolestaan verotuspäätös on verottajaa sitova ja muutoksia siihen voi hakea vain verovelvollinen. Toisaalta siellä suoritetaan kyllä myös jälkitarkastusta ja jos virhe on tapahtunut verotuksessa veronmaksajan hyväksi, se hyvitetään ilman eri pyyntöä.

Verovelvollisen oikeusturvan kannalta pahimpia ongelmia Suomessa on monia. Perustavaa laatua oleva ongelma on se, että verotarkastuksen ja jälkiverotuksen tehneet virkailijat eivät saa koskaan automaattista palautetta siitä, mitä hallinto-oikeus on asiasta vuosien jälkeen päättänyt. Tämä merkitsee sitä, että organisaatiossa ei tapahdu minkään laista oppimista ja samoja virheitä toistetaan vuosikymmenestä toiseen. Tällainen organisaatio ei ole oppiva organisaatio vaan taantuva organisaatio.

Toinen hyvin suuri ongelma ovat pitkät käsittelyajat, joista Suomi on saanut lukuisia muistutuksia Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta. Tätä ongelmaa lisää se, että valitusprosessissa on melkein poikkeuksetta käytettävä lakimiesten palveluja. Yleisestä oikeuskäytännöstä poiketen valtion ollessa hävinnyt osapuoli se ei maksa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja. Miksi? Tämä on mm. aiheuttanut sellaisen käytännön, että pieniin yrityksiin suoritetaan verotarkastuksia, joissa hyvin löyhin tai olemattomin perustein suoritetaan noin 2500 – 4000 euron jälkiverotus. Tämä perustuu siihen, että yrityksen oikeudenkäyntikulut tulisivat korkeammaksi, kuin veron maksaminen.

Tällainen menettely aiheuttaa monenlaisia tilastollisia vääristymiä ja leimaa yritykset veronkiertäjiksi. Se myös vääristää verotuskäytäntöä ja asettaa luottamuksen verottajaan hyvin kyseenalaiseksi. Tällaisissa tapauksissa verotarkastaja syyllistyy myös törkeään virkavirheeseen. Kaiken tämän tekee mahdolliseksi se, että hävitessään valtio ei joudu maksamaan voittavan osapuolen oikeudenkäyntikuluja. Jos tähän tehtäisiin muutos, niin tällainen veroilla rahastus loppuisi. Lakimuutos lisäisi myös verotuksen luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä.

Varsin suuri ongelmakenttä on myös verotusta tekevien henkilöiden kielitaidon puute yritysten liiketoiminnan kansainvälistyessä. Hyvä esimerkki tästä oli verottajan kumoutuneet vaatimukset lappeenrantalaisen yrityksen Venäjän kauppojen osalta. Itselläni on myös omakohtaisia kokemuksia, joissa verottaja purki virolaisen yhtiöni ja verotti sen tuloksesta minua henkilökohtaisesti Suomessa. Tämä koski vuoden 1992–1993 verotusta ja lopullinen päätös siihen saatiin vasta 2006. Päätöksessään Kouvolan hallinto-oikeus määräsi jo maksetut verot palautettavaksi korkoineen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska verottajalla ei enää ollut niin vanhaa aineistoa tallella. Taltioituna oli ainoastaan alkuperäinen verotus mikrofilmeillä, mutta ei varsinaista jälkiverotusta. Minulla olleista maksutositteista verottaja ei piitannut.

Soitin asiasta Kouvolan hallinto-oikeuteen. Sieltä minulle todettiin, että jos viranomainen ei noudata heidän päätöksiään, niin heillä ei ole mitään keinoja vaikuttaa asiaan. Mitä tällaisella tuomioistuimella on virkaa, jonka päätökset eivät sido viranomaisosapuolta lainkaan? Osittain ongelma on myös siinä, että verotarkastukset tehdään yleensä aivan viiden vuoden vanhenemisajan kynnyksellä. Tällä saadaan itse asiassa vanhenemisaika pidennettyä vaikka kuinka pitkäksi. Verottajan ei kuitenkaan ole velvollisuus säilyttää tositteita kuin kuusi vuotta. Tämä esimerkkitapaus osoittaa, että verovelvollisen oikeusturva päättyy kuuteen vuoteen.

On myös hyvin kummallista, että esimerkiksi lakitoimistoissa olevien asiakastilien käsitys on täysin selvä verottajalle, mutta esimerkiksi välityskauppaa ulkomaille tekevien yritysten asiakastilit ovat verottajalle täysin outo käsite. Esimerkiksi myytäessä tavaraa Venäjälle kauppa perustuu etukäteismaksuihin. Täällä oleva välittäjä puolestaan maksaa yleensä tavaran vasta saatuaan sen haltuunsa tai laivauspapereita vastaan. Tällöin ennakkomaksut saattavat odotella asiakastilillä jopa useita kuukausia ennen niiden käyttöä. Jos niitä sattuu olemaan siellä tilinpäätöksen aikana, niin verottaja tulkitsee ne helposti verotettavaksi voitoksi.

Erityisesti Uudenmaan veropiirin ulkopuolella toimivissa veropiireissä vanhemmalta ikäluokalta puuttuu kielitaitoa tulkita ulkomaankaupan tositteita. Tositekäytäntö on myös jopa eri EU-maissa varsin kirjava ja meikäläisille pilkunviilaajille vaikea ymmärtää. Kokonaisnäkemys kansantalouden parhaasta ei myöskään kuulu nähtävästi verottajan peruskoulutukseen. Onneksi valoa on näkyvissä nuoremman sukupolven astuessa kehiin ainakin kielitaidon ja kansainvälisyyden suhteen.

Verotusmenettely on siis vielä hyvin suurelta osalta tsaarin aikaisessa mallissa eli viranomaisten sanelun varassa. Tätä lisää vielä se, että verotusta toimittavilla näyttää olevan rikkumaton syytesuoja. Vaikka hallintotuomioistuimet antaisivat minkälaisia päätöksiä tahansa, niin en ole kuullut yhdenkään veroviranomaisen koskaan joutuneen syytteeseen tekemistään virheistä. Tästä johtuen olisikin ehkä parasta luopua kokonaan hallinto-oikeuksista ja siirtyä yksinkertaiseen oikeusjärjestelmään.

Comments are closed.


WP Login