Syödäkö vai säästää – kas siinäpä kysymys!

Alentaako veroja vai ei – on synnyttänyt vilkkaan keskustelun korkeasti oppineiden talousihmisten keskuudessa. Hallitus on vakaasti päättänyt alentaa veroja lisätäkseen kulutusta ja torjuakseen lamaa. Oppositio ja jopa eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ovat asiasta eri mieltä. Lisäksi keskustelun kohteena on ollut, pitäisikö alennuksia jotenkin kohdistaa? Mielenkiintoista tässä keskustelussa on se, että sitä käyvät henkilöt, joiden omaan kulutukseen tai elintasoon pienillä veronalaennuksilla ei ole mitään merkitystä. Huono-osaisemmilta, joille merkitys on suuri, ei kysytä mitään. Näinhän se demokratia toimii.

Silloin, kun valtioilla oli omat rajat ja oma valuutta ja kun tuontitavaroista kannettiin tulleja, hallitukset eri maissa noudattivat brittiläisen taloustieteilijä J. M. Keynesin kansantalousoppeja. Niiden peruspilareita olivat jatkuvasti kasvava kulutus, kansallinen valuutta, korkopolitiikka, inflaation hallinta, valtion osallistuminen yritystoimintaan ja valtion interventiot talouden ohjauksessa. Kansantalouden kuumemittari oli bruttokansantuote eli BKT. Itse en ole koskaan ymmärtänyt, mikä se sellainen bruttokansa oikein on. Käsittääkö se niin hyväosaiset kuin huono-osaisetkin? Tällä logiikalla nettokansan muodostavat ilmeisesti sitten vain hyväosaiset. Vai miten se nyt oli?

Nyt rajat on piirretty uusiksi. Euroopassa pystyy liikkumaan ilman passia ja Suomen valuutta on euro. Tulleja kerätään, mutta ne menevät EU:n yhteiseen kassaan. Korkoja hoitaa yhteinen Euroopan keskuspankki ja inflaatiopaineet tulevat suurelta osin Euroalueen ulkopuolelta. Näin ollen, valtion tärkeimmät säätelyinstrumentit eivät enää toimi. Keynesiläisyys on kuollut – eläköön mikä se nyt olikaan? Verotus on toistaiseksi vielä kansallista, joten siihen hallituksella on mahdollisuus vaikuttaa. Nykyisessä maapallotaloudessa kulutuksen ylläpitäminen verotusta alentamalla ei kuitenkaan toimi kuten suljetussa taloudessa.

Työllisyyden ja veropohjan ylläpitämiseksi kulutuksen tulisi kohdistua kotimaisiin tuotteisiin ja palveluihin. Kun edellinen lama alkoi taittua 1995, kuluttajat tuhlasivat rahansa ensimmäiseksi ulkomaanmatkoihin, ulkomaiseen elektroniikkaan ja vasta sen jälkeen alkoi kotimainen kysyntä elpyä. Suomen talouden veti silloin nousuun Nokia ja sen luoma uusi teollinen alusta. Nyt edessä olevassa lamassa ei tällaista uutta teollisuutta ole näköpiirissä ja jos onkin, niin aikataulullisesti siitä ei vielä ole apua. Tässä on harkinnan paikka!

Ainoa mahdollisuus hyödyttää kotimaan teollisuutta ja palveluja on ohjata ostovoima sinne, missä siitä jo nykyisellään on pulaa. Näitä ryhmiä ovat nyt leipäjonoissa olevat henkilöt, kansaneläkeläiset, pätkätyöläiset jne. Kasvavan erityisryhmän muodostavat myös eläkeläiset, joiden eläkkeitä on leikattu ja jotka edelleen maksavat palkansaajia korkeampaa veroa. Muitakin tällaisia kohderyhmiä varmasti on.

Molemmat osapuolet ovat siis tavallaan oikeassa. Euroalueella on kuitenkin hallitukselta liian helppo ratkaisu höylätä veroja tasaisesti samassa suhteessa kaikilta. Tällainen ratkaisu kuvastaa ministeriön virkamiesten laiskuutta omaksua uusia asioita muuttuvassa maailmassa. Ostovoiman lisäys on kohdistettava sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Nythän tämä kohdistus tapahtuu sosiaaliturvan kautta. Tarvitaan siis rakenteellisia muutoksia eli yhteiskunnan rakenteet on päivitettävä nykyhetkeä vastaavaksi.

Comments are closed.


WP Login