Archive for marraskuu, 2008

Tuonti Kiinasta

Kiinan vientikauppa on länsimaisesta kaupankäynnistä poikkeavaa sikäli, että pääsääntöisesti viennistä maksetaan myös täysi ALV. Tällä tavoin valtio on kerännyt mahtavat verotulot valtion kassaan kiinalaisten tuotteiden ollessa hyvin hintakilpailukykyisiä. Maailman taloudellisen tilanteen nopeasti heikentyessä ja kilpailun kiristyessä maailman markkinoilla kysynnän vähentyessä myös Kiina on joutunut uuden harkinnan eteen.

Kiinalla on kaksi vaihtoehto joko valuutan (RMB) devalvointi tai ALV:n poisto tai laskeminen vientituotteilta. Nykyinen ALV on kaikille tuotteille ollut 17 % ja Kiina onkin valinnut ALV(VAT) alentamisen strategian. Monille puutuotteille veroa laskettiin jo olympialaisten jälkeen 5 % ja 1.12.2008 sitä lasketaan lisää siten, että 17 % verosta palautetaan 9 %. Toisaalta esimerkiksi useimmissa maataloustuotteissa, massiivipuulattioissa, teräsvalmisteissa jne. veronpalautus on 10 %.

Tästä syystä tuontia harjoittavien onkin syytä olla selvillä kauppa tehdessään, kuinka suuri vero on ko. tuotteelle. Ongelma tässä on myös se, että koska toimitus saattaa tapahtua pitkänkin ajan kuluttua kaupanteosta, vero ei välttämättä ole tiedossa. Tämä johtuu siitä, että vero palautetaan laivausdokumentteja vastaan. Epävarmuutta vielä lisää Kiinan ilmoitus APEC:in kokouksessa suurista veron alennuksista mainitsematta kuitenkaan, mistä veroista täsmällisesti ottaen on kysymys.

No Comments »

ALV vai käännetty ALV

Nuoremmat lukijat eivät varmaankaan muista aikaa, jolloin meillä oliLiikevaihtovero 1940 – 1994. Monet vanhemmatkaan eivät ehkä muista, että sen alkuaikoina meillä oli kahden kerroksen verovelvollisia. Pääsääntö tuolloin oli, että veroa maksettiin vain myytäessä tiskin yli kuluttajille. Periaate oli sama kuin nykyisin tuote takuissa eli, että vastuussa on viimeinen kuluttajalle myynyt yritys. Tämä oli toteutettu siten, että oli ns. 0-verovelvollisia ja verovelvollisia. Tämän hyvä puoli oli se, että veroa oli käytännössä mahdoton kiertää ja verovelvollisia oli vain murto-osa siitä, mitä niitä nyt on. Tätä veroa kuitenkin moitittiin monimutkaiseksi ja se päätettiin kumota ja vaihtaa Arvonlisäveroon vuonna 1994.

Nyt nykyinen ALVkin on osoittautunut erittäin monimutkaiseksi ja huomattavasti vaikeammaksi valvoa. Sitä kierretään mennen tullen ja se on soittautunut myös käytännössä erittäin vaikeaselkoiseksi. Nyt ollaan elintarvikkeiden verotusta alentamassa ja vastustajat moittivat, että se on teknisesti vaikeasti toteutettava. He eivät ole ilmeisesti ajan tasalla tietotekniikan sovellutusmahdollisuuksista. On syytä kuitenkin todeta, että lainsäädännölliset muutokset ilman niiden kokonaisevaluointia, voivat johtaa sosiaalilainsäädännön kaltaiseen sillisalaattiin, jota edes tekijät itse eivät hallitse.

Nykyisen ALV:n käytännössä suurin ongelma on paitsi, että sitä näyttää olevan helppo kiertää, että se myös hidastaa vientiä yrityksissä, joissa vienti on suurempi kuin kotimaan myynti. Tämä johtuu siitä, että vienti on pääsääntöisesti ALV:sta vapaata myyntiä. Jos veronmaksaja on saamassa ALV:n palautusta, sitä on haettava erikseen. Palautuksen saaminen saattaa kestää joissakin tapauksissa jopa kokonaisen kalenterivuoden ja nopeimmillaankin useita kuukausia. Tänä aikana yritys joutuu rahoittamaan veron eli veronsaaja on yritykselle velkaa. Rahoittaminen paitsi sitoo pääomia ja hidastaa yrityksen kasvua, siitä aiheutuu myös korkokustannuksia.

Esimerkiksi Viroon verrattuna tämä on vientimarkkinoilla kilpailurasite. Virossa kaikki negatiiviset verot eli verot, jotka veronsaaja on velkaa yrityksille, voidaan vähentää mistä tahansa muusta maksettavasta verosta vaikka esimerkiksi henkilökunnalta perittävistä tuloveroista. Tämä on todellista tietotekniikan hyväksikäyttöä, jolla turhan päiväistä työtä vähennetään niin yrityksissä kuin verohallinnossakin.

No Comments »

Syödäkö vai säästää – kas siinäpä kysymys!

Alentaako veroja vai ei – on synnyttänyt vilkkaan keskustelun korkeasti oppineiden talousihmisten keskuudessa. Hallitus on vakaasti päättänyt alentaa veroja lisätäkseen kulutusta ja torjuakseen lamaa. Oppositio ja jopa eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ovat asiasta eri mieltä. Lisäksi keskustelun kohteena on ollut, pitäisikö alennuksia jotenkin kohdistaa? Mielenkiintoista tässä keskustelussa on se, että sitä käyvät henkilöt, joiden omaan kulutukseen tai elintasoon pienillä veronalaennuksilla ei ole mitään merkitystä. Huono-osaisemmilta, joille merkitys on suuri, ei kysytä mitään. Näinhän se demokratia toimii.

Silloin, kun valtioilla oli omat rajat ja oma valuutta ja kun tuontitavaroista kannettiin tulleja, hallitukset eri maissa noudattivat brittiläisen taloustieteilijä J. M. Keynesin kansantalousoppeja. Niiden peruspilareita olivat jatkuvasti kasvava kulutus, kansallinen valuutta, korkopolitiikka, inflaation hallinta, valtion osallistuminen yritystoimintaan ja valtion interventiot talouden ohjauksessa. Kansantalouden kuumemittari oli bruttokansantuote eli BKT. Itse en ole koskaan ymmärtänyt, mikä se sellainen bruttokansa oikein on. Käsittääkö se niin hyväosaiset kuin huono-osaisetkin? Tällä logiikalla nettokansan muodostavat ilmeisesti sitten vain hyväosaiset. Vai miten se nyt oli?

Nyt rajat on piirretty uusiksi. Euroopassa pystyy liikkumaan ilman passia ja Suomen valuutta on euro. Tulleja kerätään, mutta ne menevät EU:n yhteiseen kassaan. Korkoja hoitaa yhteinen Euroopan keskuspankki ja inflaatiopaineet tulevat suurelta osin Euroalueen ulkopuolelta. Näin ollen, valtion tärkeimmät säätelyinstrumentit eivät enää toimi. Keynesiläisyys on kuollut – eläköön mikä se nyt olikaan? Verotus on toistaiseksi vielä kansallista, joten siihen hallituksella on mahdollisuus vaikuttaa. Nykyisessä maapallotaloudessa kulutuksen ylläpitäminen verotusta alentamalla ei kuitenkaan toimi kuten suljetussa taloudessa.

Työllisyyden ja veropohjan ylläpitämiseksi kulutuksen tulisi kohdistua kotimaisiin tuotteisiin ja palveluihin. Kun edellinen lama alkoi taittua 1995, kuluttajat tuhlasivat rahansa ensimmäiseksi ulkomaanmatkoihin, ulkomaiseen elektroniikkaan ja vasta sen jälkeen alkoi kotimainen kysyntä elpyä. Suomen talouden veti silloin nousuun Nokia ja sen luoma uusi teollinen alusta. Nyt edessä olevassa lamassa ei tällaista uutta teollisuutta ole näköpiirissä ja jos onkin, niin aikataulullisesti siitä ei vielä ole apua. Tässä on harkinnan paikka!

Ainoa mahdollisuus hyödyttää kotimaan teollisuutta ja palveluja on ohjata ostovoima sinne, missä siitä jo nykyisellään on pulaa. Näitä ryhmiä ovat nyt leipäjonoissa olevat henkilöt, kansaneläkeläiset, pätkätyöläiset jne. Kasvavan erityisryhmän muodostavat myös eläkeläiset, joiden eläkkeitä on leikattu ja jotka edelleen maksavat palkansaajia korkeampaa veroa. Muitakin tällaisia kohderyhmiä varmasti on.

Molemmat osapuolet ovat siis tavallaan oikeassa. Euroalueella on kuitenkin hallitukselta liian helppo ratkaisu höylätä veroja tasaisesti samassa suhteessa kaikilta. Tällainen ratkaisu kuvastaa ministeriön virkamiesten laiskuutta omaksua uusia asioita muuttuvassa maailmassa. Ostovoiman lisäys on kohdistettava sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Nythän tämä kohdistus tapahtuu sosiaaliturvan kautta. Tarvitaan siis rakenteellisia muutoksia eli yhteiskunnan rakenteet on päivitettävä nykyhetkeä vastaavaksi.

No Comments »

Voiko kulutuksen kasvu jatkua?

Koko maailman talous perustuu nykyisillä opeilla kulutukseen ja etenkin sen jatkuvaan kasvuun. Nytkin ainoa keino lannistaa lama on pitää yllä kulutusta millä keinolla tahansa. Toisaalta laman perus syy on myös yli kuumentunut kysyntä. Markkinatalousmekanismi toimii siten, että kysynnän kasvaessa hinnat nousevat ja kun kysyntä ylittää tarjonnan vaikka vain tilapäisesti, hinnat nousevat jyrkästi.

Hintojen noustessa kustannusten nousu menee läpi koko ravintoketjun päätyen raaka-aineisiin. Tärkeimpiä näistä ovat erilaiset malmit, öljy, kaasu ja muut vastaavat luonnonvarat. Vaikka kaikkia muita ravintoketjun toimintoja voidaan hyvin nopeasti lisätä, on luonnonvarojen kaivaminen ja pumppaaminen sellainen prosessi, jota ei voi kovin nopeasti lisätä. Tällöin tuottajat sulkevat silmänsä ja nostavat hintoja kuoriakseen kermat pois markkinoilta.

Tällä kertaa pitkän nousukauden syynä on ollut myös nopea ostovoiman kasvu Kaakkois-Aasian uusilla valtavilla markkinoilla Kiinassa ja Intiassa. Nämä markkinat aiheuttivat aikaisempiin suhdannevaihteluihin poikkeaman, joka pysyvästi muuttaa maailmantalouden syklejä. Muutosta lisää vielä Venäjä, joka on ehkä maailman suurin raaka-aineiden tuottaja.

Uusien markkinoiden kehittyminen aiheuttaa kiihtyvän kilpailun raaka-aineista, työstä ja pääomista. Jos aikaisemmin pelkästään Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Japani eli TRIAD pystyi aikaansaamaan toistuvat nousu- ja laskukaudet, mitä tapahtuu kun ostovoima alkaa uusilla markkinoilla todella nousta? Ne ovat asukasluvultaan kaksi kertaa TRIADia suurempia. Tämän laman jälkeen saattaa olla, että nämä uudet taloudet selviävät vanhoja teollisuusmaita paremmin. Se tulisi merkitsemään uuden noususuhdanteen alkaessa kovaa kilpailua luonnonvaroista.

Jos vanhoilla teollisuusmailla on laman jälkeen mahdollisuus kilpailla uusien talousmahtien kanssa luonnonvaroista, tulee seuraava nousukausi päättymään hyvin lyhyeen. Tämä johtuu siitä, että uusiutumattomat luonnonvarat eivät riitä täyttämään lisääntyvää kysyntää ja uusien varojen hyödyntäminen on yhä vaikeampaa ja kalliimpaa.

Kukaan ei tiedä voidaanko nykyistä maailman kulutusta lisätä ja jos niin kuinka paljon. Joka tapauksessa kulutuksen jatkuva kasvu edellyttää öljy- ja kaasuriippuvuuden pienentämistä, joka ei mitenkään liity ilmaston muutokseen. Lisäksi tarvitaan metallien ja muovien entistä tehokkaampaa kierrätystä. Näiden lisäksi tarvitaan uusia innovaatioita, joilla voidaan uusiutuvista luonnonvaroista tehdä kasvavalle kulutukselle sen vaatimia tuotteita.

Edellä olevan perusteella voi olettaa, että seuraavan talouden Nobel palkinnon saaja on henkilö, joka keksi talousmallin, joka ei perustu jatkuvaan kasvuun.

No Comments »

Talousideologiat hapoilla

Kun kommunismi alkoi sortua omaan tehottomuuteensa 1980-luvun lopulla, markkinatalousasiantuntijat olivat vahingoniloisia. Sanottiin, että se kaatui, koska se oli väkisin synnytetty järjestelmä ja siksi tuhoon tuomittu jo syntyessään. Nyt puolestaan sääntelytalouden kannattajat ilkkuvat Yhdysvaltain liberaalin markkinatalouden aiheuttamaa maailman laajuista lamaa. Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan ole huomannut sitä, että maailma muuttuu, teknologia kehittyy valtavalla nopeudella, Internet tekee salailun melkein mahdottomaksi, johtamiskulttuurit lähenevät toisiaan tehokkuutta tavoittellessaan jne.

Skottilainen taloustieteilijä Adam Smith loi 1700-luvun teollisen vallankumouksen jälkeisinä aikoina merkantilismin eli liberalismin, joksi sitä nykyisimmin yleisimmin kutsutaan. John Maynard Keynes puolestaan kehitteli ensimmäisen maailman sodan jälkeen keynesiläisen sekatalouden. Tämä malli puolestaan kaatui teorioiden suunnitelmallisiin väärin tulkintoihin, jotka johtivat Isossa-Britanniassa siihen, että maa oli lähellä joutua Maailman pankin holhoukseen, kuten Islanti on joutua nyt. Thatcher tuli hätiin Keith Joseph’n ideoimalla compassionate capitalismilla, jota yleisimmin kutsutaan thatcherismiksi. Yhdysvalloissa on puolestaan noudatettu liberaalia markkinataloutta, jossa sääntelyä olisi mahdollisimman vähän. Tämä muistuttaa hippikulttuuria, joka antoi kaikkien kukkien kukkia.

Kaikkiin näihin malleihin sopii entisen neuvostoliittolaisen kommunistin lausahdus: ”Aate oli hyvä, mutta jätkät mokas.” Teoriat ovat aina aikakautensa kuvia. Ongelmaksi on muodostunut, että erilaiset poliittiset järjestelmät käyttävät niitä häikäilemättä hyväkseen. Joissakin maissa hallituksia lahjotaan ja lobataan tekemään yhteiskunnan dynamiikan kannalta vääriä päätöksiä. Kommunismissa vedottiin Marxin teoksiin, koska tuonti-ideat olivat silloisella Venäjällä suosittuja. Kommunismin kuitenkin rakensi toveri Lenin, joka totesi, että valta ei kuulu kansalle vaan eliitille. Lenin muuten olisi myös sallinut pienyrittäjyyden, mutta suuret yritykset kuuluivat valtiolle.Stalin vielä lisäsi siihen omat puumerkkinsä.

Keynesiläisyys kaatui puolestaan samaan kuin kommunismi eli tehottomuuteen ja lopulta työväestön anarkismiin. Jälkeenpäin on tullut myös vahvaa näyttöä siitä, että kyseessä ei ehkä ollutkaan anarkismi, vaan yritys saada kommunismille suurempi jalansija Isossa-Britanniassa – tiedä häntä. Sekatalous on kuitenkin eri muodoissaan edelleen vallalla useimmissa EU-maissa ja mikäli se on riittävän joustava nopeasti muuttuvassa maailmassa, se saattaa pääpiirteittäin myös säilyä. Tämä riippuu pitkälti siitä, ovatko meitä johtavat poliitikot kansan asialla.

Yleisesti on hyväksytty, että pysyvää on vain muutos. Tämä koskee myös taloudellisia ideologioita. Talouden painopiste on muuttumassa yksinapaisesta moninapaiseksi eli siis oligopoliseksi. Voisi olettaa, että tästä seuraa se hyvä, että Yhdysvallat ja kulutus siellä ei pelkästään määrää maailman talouden suuntaa. Nyt päälle vyöryvä taloustsunami saattaa olla Yhdysvaltain maailman talouden johtajuuden viimeinen hengenveto.

Suurimman haasteen maapallon taloudellinen kehitys esittää yhteiskunnan ja yritysten väliselle dynamiikalle. Jotta yritysten kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla olisi mahdollisimman hyvä, on yhteiskunnan rasitusten kuten verojen ja veronluonteisten maksujen oltava mahdollisimman pienet. Yhteiskunnan tulisi tarjota tehokas infrastruktuuri ja toimintaolosuhteet yrityksille halvalla. Tässä on ilmeinen paradoksi. Miten palvelut voi toimittaa edullisesti? Lopulta kaikki kiteytyy siihen, minkä tasoinen hyvinvointi on riittävä ja kuinka laaja on yksilön oma vastuu siinä.

Yhteiskunnallisen toiminnan tehokkuus muodostuu avain kysymykseksi. Tämä edellyttäisi valtiotieteilijöiltä kansainvälisten parhaiden käytäntöjen benchmarkkausta ilman poliittisia reunaehtoja. Nyt yhteiskunta toimii siten, että ensin päätetään antaa lisää hyvää ja sen jälkeen etsitään siihen varat. Olisikin siirryttävä lähemmäs yritysten toimintamallia ja katsoa, mihin on varaa.

1990-luvun lama päättyi hieman liian aikaisin, jotta todellisia ja välttämättömiä rakenteellisia muutoksia olisi ollut välttämätöntä tehdä. Tämä lama kääntyy nousuun vasta vuoden 2010 toisella puoliskolla, mutta sitä ennen käydään tosi syvällä ja on todellista toiveajattelua, jos uskotaan, ettei rakenteisiin tarvitse puuttua radikaalisti. Jos meillä on vuoden päästä yli 300 000 työtöntä ja lomautettua, saattaa olla liian myöhäistä hallittuihin muutoksiin.

No Comments »

Laman syntymekanismi

Nykyisessä maapallotaloudessa lama saattaa saada alkunsa mistä päin maailmaa tahansa, mutta se leviää melko nopeasti kaikille mantereille ja kaikkiin maihin. Koska Yhdysvallat on tällä hetkellä vielä suurin talousmahti, sieltä alkanut lama on myös kaikkein tuhoisin. Niin tälläkin kertaa.

Laman syntymekanismi on kuitenkin periaatteessa aina sama. Lamaan on ainoastaan yksi syy. Laman syy on se, että markkinoilla on liian paljon rahaa. Raha puolestaan on ostovoimaa, joka voi olla joko luottoina tai käteisenä rahana. Nykyajan ongelma on se, että luottoja on liikkeellä niin monenlaisissa muodoissa, että kukaan ei tiedä, mikä niiden suhde todellisen rahan määrään ja pankkien maksukykyyn on. Kun tällaisessa tapauksessa luottojen suhde reaalitalouteen totaalisesti katoaa, alkaa rahalaitosten välillä luottamus kadota.

Yhdysvaltain asuntomarkkinoiden romahdus alkoi siitä, että asuntoja luototettiin kurkihirteen asti ilman omarahoitusosuutta. Tällainen rahoitus perustuu spekulatiiviseen arvioon, että kasvava kysyntä nostaa kiinteistöjen arvoja riittävästi, jolloin rahoittajan riski pienenee samassa suhteessa. Tämä teoria toimii aivan suhdanteen alkuvaiheessa, mutta hyvin pian riski kasvaa liian suureksi. Tämä sama prosessi on tapahtunut kansainvälisessä taloushistoriassa jo niin usein, että ammattilaiset tuntevat mekanismin varmasti.

Kun talous saavuttaa tilanteen, jolloin nopeasti kasvanut kysyntä on nostanut hinnat tasolle, joka ylittää keskiluokan ostovoiman, alkaa kysyntä heikentyä. Tämä puolestaan synnyttää markkinoilla tilanteen, jossa tarjonta alkaa ylittää kysynnän. Tämän seurauksena yritysten välinen kilpailu markkinoilla kiristyy ja hinnat alkavat laskea. Lopulta se johtaa siihen, että asuntojen ja kiinteistöjen hinnat alkavat myös laskea nopeasti. Kun rahoituslaitokset huomaavat tämän, luottohanat alkavat sulkeutua ja myöhästyneitä korkoja ja lyhennyksiä aletaan periä realisoimalla kiinteistöjä. Tästä lähtee liikkeelle lumivyöry, jonka pysäyttämisyritykset vain kiihdyttävät sen nopeutta ja ei aikaakaan, kun jo ollaan vapaassa pudotuksessa.

Toistaiseksi ovat paljastuneet vakuusongelmat vain Yhdysvaltain, Irlannin, Espanjan ja Ison-Britannian markkinoilla laajassa mittakaavassa. Seuraavana tulossa on Venäjä, jonka asuntomarkkinat ovat olleet ylikuumentuneita jo useamman vuoden ajan. Siellä lähes kaikki asuntoluotot ovat roskaluottoja, koska asuntojen hinnat suhteessa palkkatasoon ja ostovoimaan suurissa kaupungeissa ovat vielä paljon heikommassa suhteessa kuin edellä mainituissa maissa. Lisäksi venäläisissä asuntojen rahoitussopimuksissa on ehto, jonka mukaan maailman markkinatilanteen radikaalisti muuttuessa, pankilla on oikeus irtisanoa laina maksettavaksi 14 vuorokauden kuluessa. Käytännössä tilanne on tällainen juuri nyt.

Jos siis kiinteistöjen arvot laskevat radikaalisti Venäjällä, vähintään puolet Venäjän pankeista menee nurin. Tämä prosessi on alkanut ja pieniä pankkeja menee nurin kuin heinää. Myös kansa on pelästynyt ja tyhjentää nopeaan tahtiin tilejään ja vaihtaa rupliaan euroihin ja dollareihin. Tämä puolestaan vähentää valtion valuuttavarantoa silmissä. Muistissa on vielä hyvin 1990-luvun lopun ruplan romahdus. Jo pari vuotta sitten Venäjällä oli vahvoja huhuja ruplan devalvoinnista, koska dollari oli romahtanut.

Myös Kiina on nyt julkaissut 400 miljardin dollarin tukipaketin omille pankeilleen. Kiina on ollut eräs Yhdysvaltain talouden suurimpia luotottajia, koska sen viennistä saadut dollarituotot ovat olleet valtavia. Kuinka paljon Kiinassa on roskaluottoja, jotka ovat menettäneet arvonsa, ei varmaan kukaan tiedä. Yhtä arvoituksellista on, kuinka Kiina kestää tämän talouskriisin. Kiina on kuitenkin niin suuri, että vaikka vienti romahtaa, niin sen omat markkinat voivat taata sille mahdollisuuden selvitä taantuman yli. Tämä kuitenkin edellyttää voimakasta panostusta investointeihin.

Nykyisen taloussuhdanteen uusi ja kaikkein vaarallisin ongelma on se, että katteettomia luottoja on todennäköisesti enemmän kuin maailmassa on rahaa kattamaan näitä velkoja. Valtioiden ja rahoituslaitosten yhteiset varat eivät siis todennäköisesti riitä kattamaan liikkeellä olevia lainapapereita. Miten tästä ongelmasta selvitään, onkin todella vaikea kysymys. Toinen valitettava seuraus tästä prosessista on se, että huijarit rikastuivat tolkuttomasti ja hyväuskoisilta viedään kaikki. Huijarit näyttävät selviävän kuin koirat veräjästä, mutta kaiken menettäneet joutuvat luonnon armoille.

No Comments »

WP Login