Yritysten sukupolvenvaihdos

Yritysten sukupolvenvaihdoksien edistämiseksi on yhteiskunnan taholta tehty varsin vähän. Tutkimusten perusteella tiedämme, että vain muutamien seuraavien vuosien aikana jopa 75 000 yritystä on vaiheessa, jossa yrittäjät ovat eläkeiässä. Tämä tilanne johtuu siitä, että 90-luvun aikana suurten ikäluokkien johtamat vakiintuneet yritykset eivät joutuneet konkursseihin yhtä suuressa määrin kuin muiden ikäluokkien yritykset. Näin säästyneet yritykset ovat nyt tulossa tilanteeseen, jossa ne siirtyvät sukupolvelta toiselle – tai sitten eivät.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan vakioksi näyttää muodostuneen se, että noin 30 % yrityksistä siirtyy sukupolvelta toiselle. Vastaava tilanne näyttäisi vallitsevan myös Suomessa. Tämä puolestaan merkitsee sitä, että reilut 50 000 yritystä pitäisi saada myytyä ulkopuolisille ostajille. Tähänastisten kokemusten perusteella näyttää siltä, että tämä ei tule onnistumaan nykyisellä järjestelmällä, jossa sukupolvenvaihdos on jätetty täysin yrittäjien itsensä vastuulle. Onko Suomen kansantaloudella varaa menettää toimivia yrityksiä, jotka ovat vakiinnuttaneet asemansa ja työpaikkansa?

Tilastot ja tutkimukset antavat muitakin hälytysmerkkejä. ETK:n tilastojen mukaan nykyisten yrittäjien eläketurva vuoden 2112 tasolla näyttää siltä, että keskimääräinen yrittäjäeläke on 500 euroa kuukaudessa. Tämä perustuu siihen yrittäjien optimismiin, että heidän eläkkeensä pääosan muodostaa heidän yrityksensä. Tästä syystä yrittäjäeläkemaksut on minimoitu. Toisaalta yrittäjäeläke alkoikin TEL-eläkkeitä huomattavasti myöhemmin, joten kertymät ovat pienempiä. Keran eli nykyisen Finnveran tekemät tutkimukset puolestaan osoittavat, että mikäli yritystä ei saada vapaaehtoisella kaupalla myytyä ulkopuoliselle ostajalle, sen realisointiarvo yksittäisillä kiinteistö- ja käyttöomaisuuskaupoilla on jopa alle pakkohuutokauppa-arvojen.

Suomen kaltaisella pienellä ja syrjäisellä markkina-alueella markkinoilta poistuvia yrityksiä ei suurempien yritysten ole tarpeellista ostaa, koska markkinaosuudet on saatavissa edullisemmin muilla keinoin. Nämä keinot merkitsevät kuitenkin yleensä sitä, että työpaikkoja häviää, kun poistuvat tuotanto korvataan joko tuonnilla tai maassa olevaa kapasiteettia tehostamalla ja lisäämällä. Globalisaatio puolestaan lisää ulkomaista tarjontaa, joka vie maasta sekä valuttaa että työpaikkoja.

Edellä kuvaillun kauhuskenaarion toteutuessa seuraukset ovat kansantalouden kannalta traagisia. Jos noin 50 000 yrittäjäperhettä joutuu pienen eläkkeensä johdosta erilaisten sosiaalisten tukien piirin, niin tilastollisesti laskien se tulee maksamaan yhteiskunnalle 2,0 – 3,5 miljardiin euroon vuosittain. Tällaista menojen lisäystä terveydenhoitokulujen lisäksi eivät kuntien taloudet kestä ja lisäksi tiukalle joutuu myös koko valtiontalous. Poistuvien yritysten rakenne on sellainen, että niitä on eniten teollisilla aloilla. Palvelut voivat toimia ainoastaan silloin, kun talouden infrastruktuurissa on riittävästi teollisuutta tuottamassa lisäarvoa, joilla palveluja on mahdollista käyttää. Poistuvista työpaikoista puolestaan valtaosa on myös eläkkeelle siirtyvää väkeä, joista osa saattaa tosin joutua varhaiseläkkeelle.

Lisäksi on otettava huomioon, että valtion käyttämät tilastot pitävät sisällään kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiöitä, joilla ei ole tuotantofunktioita. Todellinen toimivien yritysten määrä on Verohallinnon tilastojen mukaan noin 130 000. Hallituksen käyttämä Tilastokeskuksen luku on noin 230 000. Kansantaloudellisesti ero on radikaali.

Tämä puolestaan merkitsee etenkin pienteollisuuden radikaalia vähenemistä ja joiltakin aloilta kotimainen tuotanto saattaa loppua kokonaan. 75 000 uuden yrityksen perustaminen korvaamaan poistuvia yrityksiä kestää tilastojen mukaan vievän aikaa yli 50 vuotta. Tämäkään ei pidä täysin paikkaansa, koska uusia yrityksiä perustetaan nykyisin hyvin vähän teollisille aloille. Uudet perustettavat yritykset ovat noin 80 % palvelualan yrityksiä. Tätä taustaa vasten saman teollisten yritysten määrän uusperustanta kestää huomattavasti kauemmin nykyisen Suomen teollinen historia. Yritysostot eivät ole hallinnollisesti koskaan helppoja, koska uuden ”hallitsijan” tulo yritykseen herättää aina pelkoja ja niiden seurauksena vastarintaa, vaikka se olisi alitajuistakin. Yrityksen uuden omistajan on todistettava vanhalle henkilökunnalle omat strategiansa ja omat eettiset arvonsa, jotka pienissä yrityksissä yleensä kulminoituvat yrittäjään itseensä ja hänen arvoihinsa. Tästä syystä sukupolvenvaihdos tulee olla yhtä suunniteltu ja hallittu kuin, jos yritys ostaa toisen yrityksen. Tähän suurin osa nyt eläkkeelle jäävistä yrittäjistä ja heidän seuraajistaan eivät ilman ulkopuolista ohjausta pysty.

Hallitun sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi yrityksen ulkopuoliselle taholle tarvitaan tehokas järjestelmä, joka pyrkii löytämään potentiaalisia jatkajia olemassa oleville yrityksille, ohjaamaan heidät yhteen ja käynnistämään sukupolvenvaihdosprosessin. Olen tällaisen järjestelmän hahmotellut väitöskirjassani ja esitellyt sen niin Suomen yrittäjille kuin KTM:lle. Hankkeeseen olisi tuolloin vuonna 1999 saanut EU-rahoitusta ja siitä olisi voinut tehdä EU:n kärkihankkeen. Asiaa pidettiin tarpeellisena, mutta Suomessa tarvittaisiin lausuntojen mukaan laki, jotta asia saataisiin hoidettua. Nyt on viimeinen hetki tehdä asian hyväksi jotain.

Yrityksen ohjattu sukupolvenvaihdos

Järjestelmä toimii seuraavasti:

  1. Työ- ja elinkeinoministeriön ohjaukseen perustetaan ESR-rahoituksen avulla yksikkö, joka toimii seuraavasti:

    1. Yksikkö pitää rekisteriä yrityksistä, jotka haluavat ulkopuolisen jatkajan.

    2. Yritykset ilmoittautuvat rekisteriin, ja niille luodaan profiili.

    3. Uusiksi yrittäjiksi halukkaat yrittäjät ilmoittautuvat omaan rekisteriinsä, ja myös heistä luodaan myös profiili.

    4. Tämän jälkeen suoritetaan matching-prosessi, jolla yritykset ja potentiaaliset yrittäjäehdokkaat saatetaan keskinäiseen yhteyteen ja tutkitaan henkilökemioiden sopivuus ja hakijan osaamistaso.

    5. Yhteisymmärryksen syntyessä tehdään MBO aiesopimus, joka on purettavissa molemmin puolin määräajan kuluessa.

    6. Uudelle yrittäjälle luodaan henkilökohtainen koulutusohjelma – yrittäjäoppisopimusohjelma – jossa teoreettinen opetus hankitaan joltakin tarjoajalta ja täsmäkoulutuksen yritykseen antaa luopuva yrittäjä. Tältä noin kahden vuoden ajalta uusi yrittäjä saa osan palkastaan yritykseltä ja osan työvoimahallinnolta.

    7. MBO (management buy out) -sopimuksen edellytysten täyttyessä uusi yrittäjä ryhtyy jatkamaan luopuvan yrittäjän työtä.

  2. Yritysrekisteri luodaan toimialoittain toimialayhdistysten, kuten esim. Puuteollisuusyrittäjät ry:n, avulla ja tuella, koska näillä on luottamukselliset yhteydet kenttään.

  3. Potentiaalisia uusia yrittäjiä etsitään:

    1. Eri alojen oppilaitoksista, joissa esitellään kunkin alan yrityksiä ja yrityspankkeja viimeisten vuosien opiskelijoille.

    2. Opiskelijoita perehdytetään yrityksiin insinööritöiden, progradutöiden, diplomitöiden yms. avulla.

    3. Panostetaan TE-keskuksien neuvontaan siten, että jonkin tietyn alan investointeihin rahoitusta etsimään tulevia yrittäjiä verrataan yrityspankkien rekistereihin.

    4. Finnvera toimii samoin rahoitusta hakemaan tulevien henkilöiden/yritysten kanssa. Ennen rahoituksen myöntämistä perustettavalle yritykselle tutkitaan, onko jo olemassa vastaavanlainen yritys, jossa on sukupolvenvaihdos tulossa. Tässä tapauksessa myös fuusiot nuorempien omistajien hallitsemien yritysten kanssa ovat mahdollisia.

    5. Kiinnostuneet henkilöt voivat hakeutua mainittujen viranomaisten tai Internetin kautta suoraan yrityspankkeihin.

    6. MBO järjestely ei vaatisi suuria määriä ulkopuolista rahoitusta, koska järjestelyyn liittyvät kiinteistöt voidaan vuokrata osto-optioin tai liisata samoin järjestelyin; konekannalle voidaan tehdä samoin; yhtiön lainat voidaan siirtää suoraan uudelle yrittäjälle;

    7. loppurahoitus voidaan järjestää vanhan ja uuden yrittäjän välisin laina- ym. järjestelyin.

Tällainen järjestely takaa vanhalle yrittäjälle kohtuullisen myyntiarvon koneille ja kiinteistöille, jotka ovat pääomaverotuksen alaisia. Mallin hyviä puolia ovat joustavuus ja se, että onnistuessaan malli takaa luopuvalle yrittäjälle lisätuloa eläkkeen lisäksi ja käyttöarvoa hyvin vastaavan arvon koneille ja kiinteistöille. Uudelle yrittäjälle järjestelmä antaa lentävän lähdön, koska toimiva organisaatio, tuotteet ja asiakkaat ovat valmiina ja yritys on jo ylittänyt kuolemanlaakson ja vakiinnuttanut asemansa. Rahoitustarpeet eivät ole likikään samaa luokkaa kuin uutta yritystä perustettaessa, puhumattakaan uuden yrityksen riskeistä.

Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä yritys saa yleensä uudenlaista osaamista uuden yrittäjän mukana, joka on lisäksi täsmäytetty koulutuksella vastaamaan mahdollisimman tarkoin yrityksen ja yrittäjän tarpeita. Uudella yrittäjällä saattaa olla myös valmis tuoteidea, jonka tuotanto voidaan aloittaa nopeasti. Yrityksen toiminnan voi olettaa näin piristyvän, ja uuden yrittäjän uudet haasteet voivat johtaa yrityksen kasvu-uralle.

Käytännössä kaikki elementit järjestelmän käyttöön ottamiseksi ovat valtionhallinnon eri ministeriöissä olemassa. Ongelmaksi järjestelmän kehittämisessä on muodostunut ministeriöiden keskinäisen yhteistyön toimimattomuus, kuten valtiontalouden tarkastustoimi on nyt todennut. Asiaa on kuitenkin ratkaisevasti helpottanut uuden Työ- ja elinkeinoministeriön synty tämän vuoden alussa, koska suurimmat ongelmat ovat juuri näiden ministeriöiden alueella. Asenteellinen ongelma puolestaan muodostuu siitä, että maan hallituksessa ei ymmärretä muutosprosessin ohjauksen tarpeellisuutta ja sukupolvenvaihdoksen epäonnistumisen valtavia riskejä.


Comments are closed.


WP Login