Archive for toukokuu, 2006

Kruunu vai euro

Eesti on juuri päättänyt siirtää euron käyttöönottoa vuodella. Syynä on julkisuudessa mainittu EU:n vaatimuksia suurempi inflaatio. Tämä selitys lienee vain osatotuus. Eestissä, kuten muissakin uusissa jäsenmaissa, on ongelma, joka poikkeaa vanhojen jäsenmaiden inflaatio-käsitteestä ja -rakenteesta. Jos tarkastellaan Eestin inflaatiota, niin voidaan perustellusti olettaa, että inflaatio Harjun maakunnan ja erityisesti Tallinnan alueella on suurempi kuin maan muissa osissa. Esimerkki voidaan ottaa yksinkertaisesti vaikkapa parturimaksuista. Tallinnassa mies saa hiuksensa leikattua noin 200 kruunun hintaan, joskin vaihtelua on. Esimerkiksi Rakveressä ja muualla Eestissä hintaa kertyy noin 50 kruunua. Sama pätee suureen osaan palvelusektoria.

Tällaista ei vanhoissa EU-maissa tapahdu. Suomessa maksut Helsingin ja Sodankylän välillä poikkeavat hyvin vähän toisistaan. Eräs syy tähän on Suomen palkkataso, jonka vaihtelut alueiden välillä ovat marginaalisia. Tämä johtuu harjoitetusta työehtosopimuspolitiikasta eli niin kutsutusta konsensuksesta. Sama tilanne vallitsee useimmissa EU-maissa. Sen sijaan uusissa jäsenmaissa palkka- ja hintaerot maan eri osien välillä ovat hyvin suuria. Tallinna, Riika, Varsova, Praha ja niin edelleen ovat huomattavasti kalliimpia kuin muut näiden maiden alueet.

Eri maiden välisiä ostovoiman eroja vertaillaan ostovoimapariteetin avulla. Länsimaisissa talouksissa ostovoimapariteettia käytetään yleensä maiden keskinäisissä vertailuissa. Kansainvälisesti tätä ilmiötä tarkastellaan yleisellä tasolla ns. Macindeksin kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että MacDonaldsin perushampurilaisen hintaindeksiä verrataan eri maiden välillä. Sen avulla voidaan tehdä päätelmiä maan ostovoimasta. MacDonalds indeksi julkaistaan päivittäin roskaruokajätin kotisivuilla. Menetelmän ongelma on se, että toistaiseksi sillä ei voi tarkastella maan sisäisen ostovoiman eroja. Uudet jäsenmaat ovat nyt tuoneet tämän käsitteen myös maiden rajojen sisäpuolelle. Ostovoiman suuret vaihtelut maan rajojen sisällä ovat taloustieteilijöille uusi ja haastava ilmiö.

Yleisesti puhutaan Eestin huimasta talouskasvusta. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että kun verrataan Eestin kansantuotteen kasvua Eestin inflaatioon, niin voidaan todeta, että viimeisten kymmenen vuoden aikana ne ovat olleet jotakuinkin samansuuruiset. Nopea inflaatio siis syö suurelta osin talouden nopean kasvun.

Toinen ongelma on Eestin kruunun sitoutuminen euroon kiinteällä kurssilla. Euron ulkopuolella ovat myös Ruotsin ja Tanskan kruunut. Niiden kurssien vaihtelu on kuitenkin ollut paljon suurempi kuin Eestin kruunun. Molemmat maat ovat myös spekuloineet jonkin verran valuuttojensa arvoilla. Kilpailukyvyn heikennyttyä valuutan arvo on devalvoitunut. Etenkin Ruotsin kohdalla EU:n sietokyky on ollut koetuksella. Toisaalta inflaatio on näissä maissa pysynyt hyvin kurissa. Eestissä sen sijaan useiden vuosien inflaatio on kasvattanut kovan paineen Eestin kruunua kohtaan. Eestin kruunu on heikentynyt US-dollariin verrattuna noin 30 % viimeisten 10 vuoden aikana. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Eestin kruunu suhteessa euroon on tällä hetkellä yliarvostettu eli liian kallis. Tämä aiheuttaa euron käyttöönotolle monia ongelmia.

Ongelma on suurin Tallinnassa. Mikäli inflaatio jatkaa samalla tasolla, on mielenkiintoista nähdä missä vaiheessa turistivirrat alkavat ehtyä. Lääkkeenä on tällaisessa tilanteessa ainoastaan kustannusten lasku, joka yleensä merkitsee palkkojen laskua. Tämä ei Tallinnan alueella liene mahdollista, koska turisteja palvelevilla aloilla on jo nyt kova työvoimapula. Suuri, mutta ei ainut syy Tallinnan muuta maata korkeampaan inflaatioon, on juuri turistien aiheuttama kysynnän määrä. Silloin, kun kysyntä markkinataloudessa on suurempi kuin tarjonta, hinnat nousevat. Tallinnassa ainoa mahdollisuus hillitä inflaatiota on kysynnän vähentäminen. Tämä ei tietenkään ole toivottavaa, mutta hintojen noustua riittävästi, näin tulee vääjäämättä tapahtumaan.

Edellä mainitut seikat muodostavat ongelman Eestin neuvotteluissa euroon liittymisestä. Jos ja kun Euroopan Unioni katsoo, että Eestin kruunun arvo on pitkään jatkuneen korkean inflaation heikentämä. EU ei tule hyväksymään kruunun vaihtoa euroon nykyisellä noin 15,6 kruunua per yksi euro tasolla. Näin on tapahtunut aiemminkin muiden maiden liittyessä euroon. Hallitukset ovat olleet hyvin vaitonaisia näistä asioista ja pyrkineet pitämään todellisen vaihtokurssin perusteet kansalta salassa. Myös Suomelle kävi näin. Tosin Suomea ei pakottanut EU, vaan täysin Suomen oma hölmöys. Useiden vuosien huonosti hoidettu talouspolitiikka purkautui 90-luvun alussa ensin devalvaationa ja sen jälkeen antamalla markan arvon muodostua vapaasti. Markan arvosta hävisi muutamassa kuukaudessa yli 40 %.

Puolan kohdalla puolestaan toimittiin siten, että Puolan valuutta sidottiin dollariin. Samanaikaisesti tehtiin suunnitelma valuutan devalvoimiseksi. Periaatteessa se toimi siten, että inflaation yllettyä tietylle tasolle, valuutta devalvoitiin automaattisesti. Tällä tavoin valuutan arvo saatiin hallitusti vastamaan sen kansainvälistä markkina-arvoa. En muista tarkalleen kuinka monta devalvaatioita oli, mutta hyvin monta niitä oli. Euroon siirtymisen suhteen Puolakaan ei ole vielä turvassa, vaan samanlaisten ratkaisujen edessä kuin Eesti ja muuta uudet jäsenmaat.

Eestin kohdalla on mahdollista, että ennen euroon liittymistä kruunu joudutaan laskemaan määrittämään arvonsa vapaasti markkinoilla. Toinen vaihtoehto on, että EU määrittelee neuvotteluissa kruunun arvon suhteessa euroon. Tämä voi johtaa sellaiseen tilanteeseen, että Eesti joutuu maksamaan yhdestä eurosta 30 tai jopa 60 kruunua nykyisen 15,6 kruunun asemesta. Tämä heijastuisi laajasti koko yhteiskuntaan. On hyvin todennäköistä, että nämä seikat ovat olleet hallituksen lykkäyspäätöksen todellisia syitä.

Yhtä varmaa on, että kansalle ei tulla kertomaan asiasta etukäteen. Todellinen vaihtokurssi on pakko salata, jottei paniikkia syntyisi. Kumpi on parempi tapa, purkaa valuuttojen sidonnaisuus ja laskea Eestin kruunu kellumaan eli määräytymään vapaasti markkinoilla, vai neuvottelutie kruunun todellisen arvon määräämiseksi. Tehdäänpä kumpi tahansa ratkaisu tilanne tulee olemaan vaikea Eestin kansalle ja kansantaloudelle. Se tervehdyttää taloutta ja parantaa yritysten kilpailukykyä ja kannattavuutta, mutta heikoimmat ja huono-osaisimmat joutuvat kärsimään. Tätä ryhmää valtio joutunee tavalla tai toisella kompensoimaan.

No Comments »

WP Login