Archive for tammikuu, 2004

Sahattiinko oma oksa poikki.

Suomalaista yhteiskuntaa vaivaa yhä enemmän kokonaisnäkemyksen puute eli suurempien kokonaisuuksien ja yhteyksien hahmottamisen puute. Kun päästöoikeuksista mentiin sopimaan kansainvälisillä foorumeilla, niin unohdettiin kaikki muuta asiat. Unohdettiin muun muassa se, että kuinka paljon se vie työpaikkoja. Nyt akatemian tutkija toteaa, että teollisuuden kustannukset pienenevät, kun päästöoikeuksia ostetaan. Onko tämä jotain käänteistä logiikkaa? Kun kustannukset lisääntyvät, niin ne itse asiassa vähenevät. Toinen virkamies toteaa, että nehän voidaan lisätä tuotteiden hintoihin. Paitsi tietysti, jos jonkun kilpailijan ei tarvitse lisätä ja siksi myy halvemmalla.

Kioton sopimuksen mukaan päästöt on saatettava vuoden 1990 tasolle. Tätä varten valtioille on sovittu tietyt päästökiintiöt, jotka perustuvat kyseiseen vuoteen. Vuosi 1990 oli keskimääräistä lämpimämpi, joten Suomelle siunaantui päästöoikeuksia hyvin vähän asukaslukuun tai pinta-alaan suhteutettuna. Toisaalta Suomi ja sen vastuuntuntoiset yritykset olivat jo hoitaneet päästönsä kuntoon ennakolta. Näitä asioita ei osattu neuvotteluissa tuoda esille. Sellaiset maat, joissa asioita ei oltu hoidettu kuntoon, saivat runsaat päästöoikeudet. Näiden maiden laitoksissa puolestaan voitiin päästöjä suhteellisen edullisella tekniikalla alentaa ja näin saatiin säästöä. Tätä säästöä voidaan nyt sitten myydä tyhmemmille. Päästöjä myyvien maiden joukkoon liittyvät nyt myös uudet jäsenmaat, joissa teollinen tuotanto on romahtanut.

Kirkasotsaisuus on hyvä asia, jos se ei maksa paljon. Tyhmyydestä puolestaan yleensä sakotetaan rajusti. Sen lisäksi, että ei osattu ottaa huomioon Suomen teollisuuden mittavia investointeja päästöjen vähentämiseksi ennen vuotta 1990, lähdettiin vielä rahoittamaan Viron palavankiven voimalaitosten päästöjen vähentämistä. Silloin ei huomattu ottaa huomioon, että olisi jo silloin maksuksi vaadittu niiden päästöistä syntyvät päästöoikeudet Suomelle ilman erillistä korvausta. Nyt näitä ostetaan taas kovalla veronmaksajien rahalla takaisin.

Vuoden 1990 päästötasot on ylitetty tähän mennessä siten, että Suomi joutuu ostamaan kansallisia kiintiöitä, joilla korvataan autojen, omakotitalojen yms. päästöjä. Teollisuuslaitokset joutuvat myös ostamaan päästöoikeuksia, koska nykyiseltä tasolta on hyvin kallista teknisesti alentaa poistoja. Tämä kaikki on tiedetty. Yksi asia on kuitenkin unohdettu. Suomeen ei voi enää perustaa teollisuutta, joka käyttää fossiilisia polttoaineita. Jokainen uusi teollisuuslaitos joutuu ostamaan kaikki poistojensa edellyttämät poisto-oikeudet. Myöskään uutta energiatuotantoa ei voida rakentaa. Ydinvoimaloita ja vesivoimaloita voidaan rakentaa, mutta niitä vastustavat samat ihmiset kuin päästöjäkin. Kilpailukyky ei kestä päästöostojen hinnoittelua tuotteiden myynhintoihin. Tästä seuraa, että etenkin savupiipputeollisuus pakotetaan siirtymään lähinnä Baltiaan ja Venäjälle. Vain niihin maihin voidaan rakentaa uutta teollisuutta, joilla on ylimääräisiä päästöoikeuksia.

Käytännössä tämä merkitsee myös sitä, että teollisuuteen ei voi enää tulla uusia työpaikkoja, koska kapasiteettia ei voida lisätä eikä uutta rakentaa. Ei yhtään uutta paperikonetta, ei yhtään uutta sahaa ellei jotain vanhaa pureta. Mistä siis otetaan ne hallitusohjelmassa olevat 100.000 uutta työpaikkaa. Mihin laitetaan eläkeiän nostosta johtuvat seniorikansalaiset. Hallitus haluaa lisää työpaikkoja, mutta toimii niiden syntymisen estämiseksi. Kekkonen olisi sanonut tästä hommasta, että saatanan tunarit.


No Comments »

WP Login