Archive for lokakuu, 1999

Ja lopuksi jäljellä olivat vain puut ja päät

Aluksi tämä lausahdus ei kerro lukijalle paljonkaan, mutta jos sitä ryhdytään kuorimaan kuin sipulia, niin sen sisältä paljastuu mielenkiintoisia asioita. Ensinnäkin Harri Holkeri toteaa hiljattain julkaistussa artikkelissaan, että ”Suomessa on tuijotettu liikaa elektroniikkateollisuuteen ja sen johdannaisten kirkkauteen.” Tämän jälkeen hän vielä toteaa, että seuraavaan suhdannetaantumaan on varauduttu varsin puutteellisesti.

EU, euro ja emu.

Suomen liittyminen EU:in ja sen seurauksena EMU:in (Euroopan rahaliitto) aiheuttivat perustavaa laatua olevia muutoksia kansantalouden toimintaan. Ilta-Sanomien viikkoliitteessä 9.10.99 ollessa haastattelussa vuorineuvos Casimir Ehrnrooth totesi asian sanomalla, että viimeistään nyt työmarkkinakierroksen alkaessa kaikkien olisi tajuttava, että devalvaatiota ei enää tule. Tämä onkin pitkälle muutoksen ydin! Yritysten laskutusvaluuttana on vuoden vaihteesta alkaen toiminut euro ja tuota pikaa se korvaa markan myös kauppojen kassoilla. Silloin jokainen halukas voi katsoa Internetistä vaikkapa paahtoleivän hinnan berliiniläisessä marketissa. Samalla tavoin hollantilainen ikkunoiden valmistaja voi katsoa standardi-ikkunan hinnan vaikkapa Tampereen Puukeskuksessa. Kaikki on avointa! Ei ole valuuttakursseja eikä kurssiriskejä vain rahdit erottavat tuotteiden myyntihintoja paikkakuntien välillä. Markkinatalous alkaa toimia koko euroalueella.

Mitä tämä sitten merkitsee Suomen kansantaloudelle? Hallitus ei siis voi käyttää devalvaatiota, eikä myöskään korkopolitiikkaa. Rajoituksien käyttäminen ei myöskään onnistu standardien ja muiden laatumääräysten avulla, koska yhdessä maassa hyväksyttyjä normit on hyväksyttävä myös kaikissa muissa jäsenmaissa. Missä sitten ratkaistaan tulevaisuudessa kansakunnan hyvinvointi? Koska kaikki valtiovallan aiemmin käyttämät keinot on otettu siltä pois eli toisin sanoen valtio on taloudellisessa mielessä vallaton, siirtyy kansallinen hyvinvointi yritysten huoleksi! Yritysten menestyminen tulee siis olemaan se mittari, jolla ensi vuosituhannella mitataan hyvinvointia. Yritysten menestymiseen vaikuttaa puolestaan niiden kilpailukyky markkinoilla. Mistä tämä sitten johtuu?

Mikä on yritys ja sen vaikutus kansantalouteen?

Lukuisissa tutkimuksissa ja väitöskirjoissa on pyritty määrittelemään yritystä useilta eri katsantokannoilta, muttei juuri koskaan siitä ainoasta ja oikeasta näkökulmasta eli markkinoiden näkökulmasta. Toimivien markkinoiden perustana on erilaisista tarpeista nouseva kysyntä. Tästä todisteena on se, että kaikki yritykset pyrkivät löytämään markkinoilta näitä tarpeita ja luomaan niiden pohjalta kysyntää, ellei sitä siis vielä ole syntynyt. Kysynnän kannalta tarkasteltuna yritys on tarvetta tai tarpeita tyydyttämään luotu formaatti. Eri aikakausina ja eri kulttuureissa nämä mallit ovat poikenneet ja poikkeavat huomattavasti toisistaan. Tästä faktasta johtuen yritys kelluu sitä ympäröivässä yhteiskunnassa tai kulttuurissa kuin ilmapallo, jossa on veden alla riippuva paino. Tätä painoa voidaan kutsua myös kilpailukyvyksi. Painoa lisättäessä pallo vaipuu kunnes se lopulta uppoaa. Mikäli painoa kevennetään, pallo alkaa lopulta kellua vapaasti vedessä markkinavoimien liikutellessa sitä kuin tuulen ilman suurempia vastuksia.

Pallon liikkeitä siis hidastavat siihen kiinnitetyt painot. Yrityksen kannalta siihen kuuluvat yrityksen omat suorat kustannukset ja myös yhteiskunnan sille asettamat kustannuksia aiheuttavat velvoitteet. Eräs tällainen ajankohtainen velvoite ovat tuotteeseen vaadittavat työkustannukset. Näitä eivät ole vain palkat, vaan myös kaikki muut palkkoihin liittyvät kulut, jotka yleensä lasketaan palkkojen perusteella. Tilastokeskus julkaisi juuri vertailun, jossa todettiin Suomen palkkakustannusten olevan eurooppalaista keskimääräistä tasoa. Eli siis keskimääräisesti keskimääräistä tasoa. Olen sitä mieltä, että tällaisten tilastojen julkaiseminen pitäisi lailla kieltää. Se on aivan sama kuin jos syöpäpotilaalle sanottaisiin, että keskimääräisesti vain muutama prosentti ihmisistä sairastuu syöpään. Se ei varmaan lämmitä potilaan mieltä, vaan mieluummin nostaa kysymyksen, miksi minä?

Tällainen viitekehyksestä irrotettu tarkastelu ei ole mielekästä kenenkään kannalta, koska alakohtaiset erot kilpailukyvyssä ovat niin suuret. Jos selluteollisuudessa palkkojen osuus valmistettavan tuotteen hinnasta on 3 % ja puusepänteollisuudessa esim. 30 %, niin toki niiden vaikutus yrityksen kilpailukykyyn on erilainen. Yrityksen todellinen kilpailukyvyn mittari on yrityksen ikä. Mitä vanhempi yritys on, sitä paremmin se on pystynyt kokonaiskilpailukykynsä hoitamaan! Tässä on vain tapahtunut nyt suuri muutos. Kotimaisilla ja kansallisilla markkinoilla toimivat yritykset kilpailivat vain keskenään kotimarkkinoilla, mutta nyt ovat jaolle tulossa halukkaat yritykset eri puolilta Eurooppaa! Enää ei kilpailla tutun ja pitkälti samanlaisella kustannusrakenteella toimivan naapuriyrityksen kanssa.

Varoittavan esimerkkinä meillä on bilateraalisen neuvostokaupan loppuminen ja kaupan muuttuminen täysin avoimeksi kansainväliseksi kaupankäynniksi. Perinteiset suuret Neuvostoliiton kauppaa harjoittaneet yritykset hävisivät markkinoilta melkein tyystin ja itäkauppa romahti. Sen alettua jälleen nousta aikaisempien yritysten tilalle alkoi nousta uusia vapaan kilpailun karaisemia yrityksiä, joista suuri joukko oli pk-yrityksiä! Tämä on ehkä yksi parhaita esimerkkejä siitä, mitä suljettujen ja kartelloituneiden markkinoiden vapautuessa tapahtuu. Se on kova ja kipeä kokemus siihen varautumattomille yrityksille.Samanlainen tapahtuma on nyt menossa EU:ssa!!

Kansallinen kilpailukyky ja puualat

Uudessa avoimessa Euroopassa kansallista kilpailukykyä joudutaan siis tarkastelemaan aivan uudelta pohjalta. Tällöin merkittäväksi mittariksi nousee tuotteen kotimaisuusaste.Kotimaisuusastetta mitataan sillä perusteella, kuinka paljon kotimaisia raaka-aineita ja kotimaista työtä tuote sisältää. Karkeina vertailukohteina voidaan ottaa esimerkiksi paljon puhuttu elektroniikkateollisuus, jossa kotimaisuusaste on vain n. 20 %. Suuren osan tästä muodostaa kotimainen työ ja tietotaito. (Päät) Valmistettaviin tuotteisiin tuodaan suuri osa komponenteista eri puolilta maailmaa. Tämän alan kilpailukykyä voidaan siis ylläpitää ainoastaan pitämällä tiedon taso eli päät riittävän terävinä. Toisen pään muodostavat eri mekaanisen puunjalostussektorin alat. Näissä kotimaisuus aste lähentelee 90 %. Tämä osuus puolestaan muodostuu sekä työstä että raaka-aineesta, joista suurin on suomalainen puu.

Puu on ainoa suomalainen uusiutuva luonnonvara ja se antaa meille kansallisen markkinaedun verrattuna sellaisiin alueisiin, joilla ei ole yhtä paljon ja laadultaan yhtä hyvää puuraaka-ainetta. Ns. vihreä aalto, joka on valtaamassa koko maailmaa lisää meidän mahdollisuuksiamme hyödyntää tätä luonnonvaraa huomattavasti enemmän kuin mitä tähän asti on tehty. Hyödyntämiseen vaaditaan kuitenkin lisää päitä, jotka ymmärtävät nykyaikaista markkinointia ja kansainvälistä toimintaa. Työpaikat, jotka on luovutettu puutuotteiden vientimaihin, on saatava takaisin ja ne voidaan saada vain tiedon tasoa nostamalla koko puuteollisuuden toiminta-alueella kädentaidoista pääntaitoihin.

Ja niin meille lopuksi jäivät vain puut ja päät. Puu on se ainoa luonnonvara, joka uusiutumalla takaa meille monimuotoisen raaka-aineen jalostettavaksi kasvatettavan ja kehittyvän tietotaidon avulla. Päiden avulla voidaan myös yhdistää tietotekniikka ja puu uudeksi kansainväliseksi menestystuotteeksi – voidaanhan jo nyt nesteeseen tallettaa enemmän tietoa kuin piisiruun.

No Comments »

WP Login