Demokratian alamäki

Paljon on vettä virrannut siitä, kun punainen viiva ensikerran vedettiin äänestyslippuihin.  Tiedemiehet todistelevat, että tekninen kehitys on miljoona kertaa nopeampaa kuin ihmisen oma evoluutio. Demokratian alussa tehtävät päätökset olivat hyvinkin kansantajuisia ja kansan valitut eri tasoilla pystyivät hyvinkin tekemään päätöksiä. Alkuperäinen demokratian ajatus oli, että kansa valitsee edustajia hoitamaan yhteisiä asioita! Hiljalleen kuitenkin tilanne alkoi polarisoitua.

Samaan aikaan kun Hyvinvointisuomea ryhdyttiin yleislakon jälkeen rakentamaan, alkoivat päätettävät asiat myös tulla yhä monimutkaisemmiksi. Hyvinvoinnin rakentamisella oli kiire, vasemmisto pääsi hallitukseen. Maalaisliitolla ei oikein ollut muuta mahdollisuutta, kuin tinkiä omille äänestäjilleen parhaita mahdollisia etuja. Huvittavaa hyvinvointilainsäädännön valmistelukiireessä oli se, että suuri osa lainsäädännöstä kopioitiin Ruotsista ilman minkäänlaista strategiaa.

Tämän sulle-mulle-politiikan seduraukset ovat nyt nähtävissä tilanteena, jossa kukaan ei enää hallitse kokonaisuutta. Sosiaalipuoli näyttää olevan täysin sekasortoisessa tilassa. Terveydenhuollossa on kaksi eri maailmaa. Työtä tekevät ovat luonnollisesti erityisasemassa palveluiden suhteen. Julkisella puolella jonot venyvät tutkimuksiin pääsyssä ja vanhuksen kuolevat hiljalleen koteihinsa. Tätä ongelmaa yritetään nyt ratkoa soteuudistuksen avulla. Suuri häviäjä on myös maatalous, kun ei voi edes mennä lakkoon. Sen sijaan duunari porskuttaa ja uhkailee jopa hallitusta. Ollaanko siirtymässä anarkiaan, jossa ay-liike sanelee ehdot eduskunnalle?

1980.luvulla alkoi sitten digikehitys digittää. Sen kehitys olikin huimaavan nopeaa ja osa vanhemmasta väestöstä jäi aika lailla sivuraiteelle. Julkinen hallinto panostaakin digitaalisuuteen vähät välittäen siitä, miten suuri osa kansasta pärjää tablettien, läppärien ja muiden älyvempaimien kassa. Kaiken lisäksi myös raha on muuttumassa digitaaliseksi, joten pankkikonttorit ovat kovaa vauhtia vähenemässä.

Kaiken kaikkiaan ollaan aika pitkällä sellaisessa tilanteessa, jossa suuri joukko päättäjistä ei enää pysty arvioimaan omien päätöstensä laatua. Tästä seuraa kaksi asiaa. Virkamiehet ja – naiset alkavat johtaa kuntien ja valtioiden hallintoja. Toisekseen puolueen sisäpiiri valistaa riviedustajia siitä, miten pitäisi äänestää. Kaiken lisäksi on vahvaksi vaikuttajaksi noussut some, jossa voi levittää millaisia valheita tahansa. Kaikki tämä on tehnyt tavallisista äänestäjistä yhä tyytymättömämpiä, koska heidän mielestään tavallisen kansan asiat ovat päätöksen teossa unohtuneet.

Tyytymättömyys on sitten demokratioissa muuttunut populismiksi, jota lietsovat valtaa ahnehtivat poliitikot. Esimerkkejä on runsaasti alkaen Brexitistä Trumpin vaalivoittoon. Demokratian pesuajatus on siis unohtunut päättäjiltä ja pitkä kehitys on johtanut nykyiseen tilanteeseen. Äänestäjätkään eivät enää tiedä, mikä on totta ja mitkä uutiset ovat valeuutisia. Tavallista kansaa on hirveän helppo hämätä ja vihastuttaa valtapitäjiin.

Suomen kansallisen talouden elinehto on vienti. Siksi olisikin syytä puhaltaa yhteiseen hiileen siten, että kilpailukyky säilyy. Nyt kuitenkin on jämähdetty tilanteeseen, jossa oppositio vastustaa hallitusta asiassa kuin asiassa. Nyt näyttää myös siltä, että ay-liike alkaa tukea oppositiota poliittisten lakkojen avulla. Yhteisten asioiden hoito on mitä suurimmassa määrin muuttumassa huonoon suuntaan. Nyt ei ajatella kansan yhteistä etua, vaan kokonaan jotain muuta. Ajatellaan omaa etua ja puolueen etua.

Nyt valtava joukko vanhoja kansanedustajia on päättänyt lopettaa. Uusiutuminen ei ole pahaksi, mutta, mutta… Samanaikaisesti käyttäytyminen eduskunnassa on muuttunut enemmän somekeskustelun suuntaan.  Jos uudet edustajat yhtyvät tähän huonon käytöksen genreen, niin sitten ollaan todella vaarallisessa tilanteessa. Miten demokratia voidaan palauttaa, vai voidaanko lainkaan? Kansalaisaloite on yksi tie. Se on kuitenkin osoittautunut tehottomaksi, koska vain harva asia on edennyt edes eduskuntaan asti. Tämäkin on osoitus demokratian rapautumisesta.

Kommentit pois päältä artikkelissa Demokratian alamäki

Vientiä Export

Toimin vientimiehenä yli 35 vuotta ympäri pohjoista pallon puoliskoa. Palvelin suuria suomalaisia yhtiöitä ja toimin myös ulkomaisten yritysten edustajana ja EU:n mannekiinina mm Virossa. Siksi minä niin mieleni pahoitan siitä, kun viennin asiantuntijat TV:ssä ja lehdissä yleistävät asioita ja yllyttävät vientiin. Vienti on jokaisen tuotteen ja yrityksen kohdalla täysin yksilöllistä, eikä sitä voi mitenkään yleistää.

Ensinnäkin vanha totuus, että maantieteelle emme voi mitään, pitää paikkansa erityisesti tavaroiden viennissä. Länsiviennin suhteen olemme saari ja logistisesti luonnollisin vientisuuntamme on itä. Venäjällä kuitenkin on omat haasteensa, jotka tekevät siitä nyt haastavan viennin kohdemaan. Toiseksi Suomen kotimarkkinat ovat varsin pienet ja kannattavan viennin luomiseksi, tarvitaan riittävän suuret kotimarkkinat. Tästä poikkeuksen tekevät volyymituotteita valmistavat yritykset kuten esim. metsäteollisuus.

Nyrkkisääntö viennissä on, että vähintään 40 % pitäisin tuotannosta jäädä kotimarkkinoille. Se toimii ikään kuin vakuutuksena markkinaheilahteluille. Tämä on kilpailuhaitta viennissä, koska kotimarkkinat ovat pienet. Ehdotonta on myös, että tuote on hyväksytty ja kilpailukykyinen kotimarkkinoilla. Nokia oli tästä hyvä esimerkki. Puhelimet testattiin riittävästi kotimarkkinoilla, koska se oli paljon edullisempaa, kuin eri puolilla maailmaa. Lisäksi Nokia oli ensimmäinen, joka aloitti verkostovalmistamisen. Se oli joustavampi, nopeampi ja tehokkaampi kuin silloisilla kilpailijoilla.

Vaikka euro helpottaakin vientiä, niin kuitenkin on olemassa valuuttariskejä, koska moniin valuuttaunionin ulkopuolisiin maihin tehdään kauppaa dollareissa. Dollari, jos mikään, on juuri tällä hetkellä arvaamaton valuutta. Kohdemaissa on myös muita riskitekijöitä. Saatavien perintä on EU-alueellakin vielä haasteellista. Esimerkkinä voin kertoa, että myimme Saksaan 10 pv. netto maksuajalla. Erästä maksua aloin sitten keväällä ihmetellä, kun sitä ei kuulunut määräajassa. Soitin ja sain selvityksen, että 10 päivää tarkoittaa arkipäiviä. Saksassa on helmikuusta alkaen kahden uskontokunnan karnevaaleja ja niin siitä 10 päivästä tuli 25 päivää.

Länteen tai pidemmälle vietäessä Suomi on siis saari ja kuljetuslogistiikka on hyvin usein kilpailukyvyn kannalta kilpailuhaitta. Tämä tietenkin muuttuu hieman, kun Baltian rautatie saadaan auki ja mahdollinen tunneli Tallinnaan. Rahti on kuitenkin asia, joka edellyttää, että tuotanto on riittävän suuri, jotta kuljetusyksiköt tulisivat edullisiksi. LUT:ssa tehdyn EU-tutkimuksen mukaan, suuri osa suomalaisista pk-yrityksistäkin on liian pieniä vientitoimintaan. Tämä edellyttäisi jonkinlaista verkostovientiä ja/tai valmistusta riittävän volyymin saamiseksi. Ostavien asiakkaiden koko maailmalla on myös sen verran suuri, että myös ostomäärät saattavat aiheuttaa rajoituksia.

Muistan hyvin, kun Neuvostoliitto hajosi, niin hallitus, ministeriöt yms. olosuhteista tietämättömät yllyttivät yrityksiä lähtemästä rohkeasti integroitumaan Venäjälle. Moni sinne lähtikin, mutta tuli hissun kissun pois nenä verta vuotaen. Ei ollut investointisuojaa, eikä ole vieläkään. Eräskin tuttavani ajettiin omasta yrityksestään pois kalashnikovien kanssa. Vain huuto kuului, että tämä on nyt meidän. Suurlähetystöstä ei ollut minkäänlaista apua.

Vienti on siis utkittava kohdemaakohtaisesti hyvin tarkoin. Soitellen sotaan ei kannata lähteä, vaikka kuinka isot herrat yllyttäisivät. Lisäksi on varauduttava siihen, että 2 – 3 vuotta menee opetteluun ja voiton odotteluun.

Kommentit pois päältä artikkelissa Vientiä Export

Näkyykö tunnelissa valoa?

Maailman talous toimii vain yhden kortin varassa. Se kortti on kulutus!   Se kortti alkaa olla pelattu loppuun. Kulutus ei voi enää kasvaa samalla nopeudella kuin tähän asti, koska luonnonvarat ovat rajallisia ja ilmastonmuutos uhkaa planeettaamme. Kulutuskysyntä kyllä voisi kasvaa Kaakkois-Aasiassa ja kehittyvissä talouksissa.

Jos ja kun kulutus vähenee ja robotisaatio yleistyy, niin myös työpaikat vähenevät. Se taas merkitsee verotulojen vähenemistä, mutta kustannusten kasvua. Tämä on ns. hyvinvointi yhteiskunnille aivan mahdoton yhtälö. Nykyisen lainsäädännön mukaan se merkitsee yhä kasvavaa velanottoa julkisensektorin kaikilla tasoilla. Yksikään maa ei ole mennyt konkurssiin, mutta sekin lienee mahdollista.

Monen maan kohdalla tilanne on sellainen, että syntyvyys vähenee ja tämä pienentää kulutuskysyntää. Kiina on malliesimerkki, koska siellä väestönkasvu räjähti käsiin. Syntyvyyttä ryhdyttiin säätelemään yhden lapsen politiikalla. Nyt ollaan tilanteessa, jossa vanhenevia sukupolvia hoitamaan tarvittaisiin lisää lapsia. Nyt suunnitellaan kahden lapsen politiikasta siirtymistä vanhaan malliin eli lapsia saa olla niin paljon kuin perhe haluaa.

Venäjällä väestö vähenee ja vanhenee myös. Siellä joudutaan nostamaan eläkeikää, jotta yhteiskunta yleensä toimisi. Koko EU:ssa on sama tilanne vain maakohtaisesti eri mittakaavoissa. Tulijoita olisi Eurooppaan Välimeren täydeltä, mutta heihin suhtaudutaan penseästi ja radikalisoituneet rasistisesti. Kansalaisen on vaikea nähdä kokonaiskuvaa, jos poliitikotkaan eivät sitä näe, saati pysty kuvaamaan. Tehdään utopistisia strategioita jo 2030-luvulle ilman minkäänlaisia faktoja.

Suomen tilanne on tulevaisuuden kannalta varsin haasteellinen. Suuret ikäluokat alkavat olla pääsääntöisesti eläkkeellä. Eläkeläiset ovat puolestaan hyvin epätasa-arvoisessa tilanteessa keskenään, mutta osallistuvat kulutuskysyntään mahdollisuuksiensa mukaan. Työeläkettä keränneet ovat paremmassa asemassa kuin kansaneläkettä tai peruseläkettä saavat. Syntyvyys vähenee huolestuttavasti ja vuonna 2025 peruskoulunsa aloittavia on enää n. 46 000. Myös kuolleisuus on ylittänyt jo syntyvyyden ja väestömäärää pitävät enää yllä maahanmuuttajat.

Kun suuret ikäluokat ja sitä ennen syntyneet siirtyvät ajasta ikuisuuteen niin, mitähän kulutus siitä tykkää? Vanhuksille tarjotaan kotihoitoa periaatteella, poissa silmistä, poissa mielestä. Melko pienistäkin eläkkeistä maksetaan veroja, joten kun liki miljoona ihmistä lakkaa maksamasta veroja, niin eduskunnan budjettipalaverissa voi olla hiljaista. Poliittisessa toiminnassa vallitsee putkinäkö. Nähdään juuri seuraavaan mutkaa, mutta ei sen taakse.

Jos tunnelissa siis näkyy valoa, niin olkaa varovaisia nykyiset päättäjät. Sieltä voi olla tulossa tavarajuna!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Näkyykö tunnelissa valoa?

Hybriditalous

Varsinaisesti maailman kansantalouksien järjestelmien voidaan katsoa alkaneen teollisesta vallankumouksesta eli höyrykoneen käyttöönotosta. Sen jälkeen muutoksia on tapahtunut melko nopeassa tahdissa. Viimeinen vaihe on ollut globalisaatio, jota on pitänyt jollain tavoin kasassa WTO ja Xpack, ketä siihen kulloinkin kuuluu.

Nyt Trump on alkanut laittaa koko maailman talousjärjestelmää uusiksi, ilmeisesti olettaen, että hän voi toimillaan saada jonkinlaisen USA-kartellin maailmankaupassa. Hän ei näytä ymmärtävän, että tämä historian vaihe on käyty jo läpi. Oman kasantalouden suojaaminen merkitsee sitä, että muut tekevät saman tavalla tai toisella.

Maailma on kuitenkin muuttunut oleellisesti, koska viime vuosisadan alkupuolella syntyi useita kommunistisia talouksia. Viimeinen vaihe oli Euroopan yhteisvaluutta. Yhteisvaluuttaan kuuluvilla mailla ei ole varsinaista omaa kansantaloutta vaan heikompi kansallistalous. Kansallisissa talouksissa ei ole mahdollista parantaa kilpailukykyä esim. devalvaatiolla tai muilla finanssitoimenpiteillä. Kilpailukyky vientivetoisissa maissa eli pienissä kansallistalouksissa on revittävä ns. omasta selkänahasta. Tämän toivoisi myös ay-liikkeen tajuavan.

Trumpin aloittama kauppasota johtaa väistämättä pitkäaikaisiin vaikutuksiin globaalissa taloudessa. Syntyy uudenlainen talousmalli, jossa länsi ei ole enää veturina. Länsimaisissa demokraattisissa valtioissa talous on paalutettu tiukasti lainsäädännöllä niin maakohtaisesti kuin kansainvälisesti. Kansainvälisesti on olemassa lainsäädäntö ja ns. hyväksytyt yleiset kauppatavat erityisesti yksityisellä sektorilla. Näihin yleensä perustuvat kansainvälisten välimiesoikeuksien päätökset!

Nyt Trump on ärsyttänyt Kiinan, jonka talousmalli perustuu täysin toisenlaiseen päätöksentekoprosessiin kuin lännessä. Ensinnäkin Kiinan valuuttavaranto on melkein yhtä suuri kuin USA:n kasvava valtion velka. Tätä tärkeämpi on keskitetty päätöksen teko, jolla näitä varoja voidaan käyttää nopeasti joko valtion tai maan yksityisten yritysten operaatioihin. Tällaisia operaatioita on näkyvissä jo eri puolilla maailmaa ja myös Suomessa.

Kiinan maailman laajuinen vaikutusvallan kasvu johtuu sen hämmästyttävän nopeasta talouskasvusta. Tällaista kasvua ei ole maailmassa nähty koskaan aiemmin. Näin valtavan asukasmäärän valtio on näyttänyt kaksinumeroisia kasvulukuja. Länsimaisessa markkinataloudessa tällaista kasvua ja sen nopeutta pidetään mahdottomana. Tutkijat ovat esittäneet syiksi kahdeksan näkökulmaa.

Ensinnäkin Kiina ei ole traditionaalisessa mielessä kansallisvaltio. Sen kehitys sivistysvaltiona vastaa lännen historiassa 1800-luvun loppua. Kiinassa jouduttiin lopulta huomaamaan, että muu maailma ei tule siirtymään kommunismiin. Tästä johtuen sen oli mukauduttava lännen markkinatalousmalleihin viennin ja kotimaan kasvun suhteen. Toiseksi Kiina on myös joutunut sopeutumaan ympäröivien valtioiden toimintamalleihin. Tämä sopeutuminen on kestänyt tuhansia vuosia ja päättyi vasta 1800-luvun lopulla. Tällaista tapahtumaa tutkijat kutsuvat tributary-state-vaiheeksi. Täydellisesti tämä vaihe ei ole vielä kadonnut.

Kolmanneksi silmiinpistävää on kiinalaisten suhtautuminen eri rotuihin ja etnisiin alkuperiin. Han-kiinalaiset uskovat olevansa samaa rotua, vaikka se ei lainkaan pidä paikkaansa. Valtava populaation kasvu laajalla alueella on sekoittanut eri heimoja ja rotuja keskenään, joten yhtenäistä alkuperää olevaa heimoa ei voi olla. Tästä johtuen kiinalaisten suhtautumista rotuihin, ei voida pitää poliittisena agendana. Kiinan historia on liian vanha ja syvälle menevä. Tästä esimerkkinä on tavallisten kiinalaisten suhtautuminen Taiwanin kiinalaisiin. Se poikkeaa täysin hallituksen linjasta.

Neljänneksi Kiina operoi maanosana toisin kuin esim. Yhdysvallat ja muut maanosavaltiot. Vaikka Kiina toimii joissakin tapauksissa kuten muut mantereiset kansallisvaltiot, sen valtion alue ja väestömäärä ovat aivan omaa luokkaansa. Kiinan modernisaatio ja kaupungistuminen ovat maanosamittaluokkaa. Kun menin ennen Pekingin olympialaisia lentokentältä Qingdaon keskustaan, laskin matkalla sata nosturia ja olin vielä esikaupunkialueella. Sama oli tilanne lähes kaikissa suuremmissa kaupungeissa 2000-luvulla. Suomessakin muistetaan hyvin maaltamuuton aika vahvana talouskasvun aikana. Ei kuitenkaan ole helppoa kuvitella sitä kaksituhatkertaisena.

Viidenneksi Kiinassa ei ole samankaltaista asetelmaa kuin vaikkapa Euroopassa, jossa imperialistiset dynastiat joutuivat elämään muiden kilpailevien instituutioiden, kuten kirkon ja porvareiden kanssa. Valtaa ei siis tarvinnut jakaa kirkon tai kauppahuoneiden kanssa. Kiinassa ei ole selkeästi organisoituja uskonnollisia yhteisöjä kuten lännessä. Vaikka erilaisia uskontokuntia ja kaupallisia toimijoita onkin maassa, niin valta ei ole niiden kanssa jaettu.

Kommunismin aatteeseen se ei aikoinaan sopinut ja nyt kapitalistisessa kommunismissa yksityistä toimintaa on, mutta valta pysyy tiukasti nomenklatuurin käsissä. Tästä johtuen Kiina on erittäin kilpailukykyinen valtiona verrattuna mihin tahansa muuhun valtioon. Tällä on erittäin vahva vaikutus muuhun maailmaan nähden. Kuin muissa maissa vatuloidaan päätöksien kanssa, niin Kiinassa ne tulevat koordinoidusti ja nopeasti. Päätöksiä ei tarvitse kummemmin selitellä.

Kuudentena mainitaan Kiinan modernisoitumisen huomattava nopeus. Tämä nopeus poikkeaa huomattavasti lännen kokemuksista valtion muutoksissa. Tosin on huomattava, että lännen modernisoituminen alkoi huomattavasti aikaisemmin, joten Kiina on voinut hyödyntää lännen kokemuksia. Jos otetaan esimerkiksi vaikka puhelimet, niin niiden käyttöönotto ja kehitys lännessä kesti parikymmentä vuotta. Kiinan modernisoitumisessa ei tätä kehitysvaihetta ollut. Siellä siirryttiin suoraan valmistukseen.

Seitsemänneksi Kiina hallitsi vuodesta 1949 kommunistinen hallinto. Paradoksi Kiinan ja lännen välillä lienee se, että 1989 Euroopan kommunismi romahti mahdottomuuteensa. Tämä merkitsi ehdottomasti myös Kiinan kommunistisen järjestelmän tuhon alkua. Kiinan markkinatalouden pohjalla on kuitenkin kommunistisen päätösjärjestelmän juuret, jotka voivat säilyä vielä hyvin pitkään. Sivistysvaltioksi siirtyminen näin massiivisessa maassa kestänee sukupolvia. Gorbatshovin elämäkerrasta käy selkeästi ilmi, että hän yritti samanlaista hiljaista siirtymistä Venäjällä, mutta hänet syrjäytettiin.

Viimeisenä eli kahdeksantena Kiina tulee vielä vuosikymmeniä olemaan polarisoitunut sekä kehitysmaaksi että kehittyneeksi maaksi. Tämä antaa lisää kilpailuetua tällä valtavalle maalle. Palkkaerot ja kustannuserot yhteensä kehittyneen ja kehittyvän maan välillä ovat suuria. Maa on laaja ja kustannuserot eri osissa ovat suuria. Näin oli myös Virossa. Tallinnan alueen kustannukset ja hinnat olivat jopa puolet korkeampia kuin etelä- ja Kaakkois-Virossa ja maan koko on vain prosentin osia Kiinasta.

Kiinan ehkä suurin vaara kehitykselle ovat ilman saasteet. Talousasiantuntijat jostain syystä karsastavat tätä kilpailukykyhaittaa, mutta se on Kiinassa todellinen. Se voi haastaa kaikki edellä mainitut markkinaedut.

Kiina ja Kaakkois- Aasia omine markkinatalousmalleineen tulee muuttamaan globalisaation kokonaiskuvaa kaksinapaiseen suuntaan. Lännen pitkälle kehittynyt mutta monijakoinen kansallisten talouksien sekamelska saattaa hyvinkin hävitä hybridiksi muuttuvassa markkinataloudessa. Joka tapauksessa Trump on käynnistänyt prosessin, joka tekee tulevaisuudesta ennalta arvaamattoman jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Varmaa ainakin on se, että Kiinan kanssa kannatta olla hyvissä väleissä.

 

Lähde: Jacques Martin, When China Rules the World, The end of Western World an the Birth of a New Global Order, 2012. Penguin Books.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Hybriditalous

Rakentamisen rakenteelliset ongelmat

Rakennusmestarien koulutus tapahtui aina 90-luvun puoliväliin asti teknillisissä kouluissa 3 vuotta kestävänä monipuolista rakennusalan koulutusta. Siihen sisältyi myös tienrakennus, LVI, sähkötyöt jne. Kesäloma oli 4 kuukautta, jolloin saatiin päivitettyä tietoa rakentamisesta ja hankittua säästöjä seuraavaa lukukautta varten. Koulutukseen vaadittiin vähintään kahden vuoden pituinen työskentely rakennustyömailla.

Opiskelemaan pääsivät myös työmailla kokemusta hankkineet ammattikoulun rakennusalan koulutuksen saaneet. Opetukseen pääsy ratkaistiin sitten tiukoilla pääsykokeilla, koska hakijoita oli paljon. Kaiken lisäksi ensimmäisenä jouluna heikosti menestyneet saivat lähteä.

Ammattikorkeakoulujen perustamisen 1995–1997 yhteydessä perinteinen rakennusmestari- eli rakennusalan teknikkokoulutus (120 ov) päättyi. Silloin ajateltiin, että AMK-insinöörit korvaavat rakennuksilla rakennusmestarit. Näin ei kuitenkaan käynyt useistakin syistä. AMK-insinööreillä ei ollut juurikaan alalta käytännön kokemusta. Toinen syy oli se, että insinööri-nimikkeellä on eräänlainen herrastatus, jonka edellytys on siisti sisätyö.

Käytännön syistä ja ilmeisesti rakennusliikkeiden painostuksesta johtuen, koulutus aloitettiin kuitenkin uudestaan vuonna 2007. Entinen koulutus korvattiin ammattikorkeakouluissa 160 opintoviikon tuotantopainotteisella koulutusohjelmalla, johon sisältyy 20 opintoviikon pituinen työpaikkaopintojakso. Tutkintonimike oli aluksi ”rakennusmestari”, mutta opiskelijoiden toivomuksesta perään lisättiin AMK

Rakennusmestarin nykymuotoista AMK tutkintoa ja teknikon tutkintoa ei voida rinnastaa toisiinsa, vaikka niihin viitataankin rakennusmestarin ammattinimikkeellä. Tämä johtuu koulutussisällön eroavaisuuksista. Nykymuotoisen rakennusmestaritutkinnon suorittaneiden henkilöiden toimimisesta pelkän AMK tutkinnon pohjalta esim. pientalohankkeen pääsuunnittelijana on rakennusalalla hyvin vähän kokemusta. Tämä johtuu koulutusohjelman suppeudesta ja koulutuksesta valmistuneiden henkilöiden vähäisestä määrästä. Nykyisen RKM AMK-tutkinnon voi suorittaa myös etänä netissä oman työn ohella.

Reilun 10 vuoden katkos koulutuksessa merkitsi myös ns. ”hiljaisen” tiedon katoamista opetuksesta. Ongelmaa vielä korostaa se, että opettajien käytännön rakentamisen osaaminen ei ole rakentamisen historian osalta ajan tasalla. Nämä ovat syyt siihen, miksi homeisia rakenteita ei osata korjata. Ei tunneta 1950 – 1970-lukujen rakennustapoja ja materiaaleja. Etenkin silloisten kosteuseristeiden elinkaari oli enintään vain 20 vuotta.

Historia eí tunnu liiemmin kiinnostavan nykyrakentajia. Päätelleen siitä, että vuosikymmenen alussa yritin lahjoittaa 6-osaisen 1960-luvulla painetun rakennusalan tietokirjan Lahden Tilakeskukselle. Kirjasarjassa esiteltiin kaikki rakennusalan käytössä olleet, materiaalit, rakennustavat, standardit ja hyvin paljon tietoa sen hetkisistä, laeista, asetuksista ja aiemmista rakennustavoista. Kirja olisi varmaan ollut hyödyllinen homekoulujen remontteja suunniteltaessa. Kirjasarja ei kelvannut, ei kiinnostanut, me osaamme nämä hommat.

Keskustelin asiasta myös silloisen viraston päällikön Kurosen kanssa. Hän kuitenkin totesi, että Tilakeskus ei kuulu hänen alaisuuteensa. Se on suoraan kaupunginhallituksen alainen ja käytännössä sitä johtaa kaupunginjohtaja. Myöhemmin hän ilmoitti kysyneensä asia, mutta vastaus oli myös – ei kiinnosta!

Se, että vain pyramidit ovat ikuisia, on unohtunut niin poliitikoilta kuin kuntien rakennusten huolloista vastaavilta. Vanha sanonta kuuluu, että tyhmyydestä sakotetaan. Mitä suurempi moka, siitä suurempi rangaistus! Miten meillä rakennetaan, kun viimeiset oikeat rakennusmestarit ovat eläkkeellä? Koko rakennusala tarvitsee suuria rakenteellisia muutoksia!

Kommentit pois päältä artikkelissa Rakentamisen rakenteelliset ongelmat

Luomutuotteet

Jouduin työmatkoillani seuraaman luomutuotteiden kaupan kehitystä Saksassa 1970-luvun alusta alkaen. Saksassa olivat vaatimukset luomuviljelyyn sellaiset, että maan piti olla kesannolla kolme vuotta, ennen luomuviljelyn aloittamista. Jossain suomalaisessa tutkimuksessa todettiin, että kaikki suomalaiset viljelysmaat olisivat olleet jo sinällään Saksan normien mukaisesti valmiita luomutuotantoon.

Saksalaisissa marketeissa oli jo tuolloin kymmeniä hyllymetrejä luomutuotteille ja kasvu oli nopeaa. Oheistuotteina myytiin mm. pieniä sähkömyllyjä, joilla jyvät voitiin jauhaa luomujauhoiksi. 90-luvulle tultaessa ajattelinkin, että tästä pitää kirjoittaa juttu Etelä-Suomen Sanomiin. Niinpä sitten kirjoitin jutun.

Silloinen päätoimittaja laittoi viestiä ja kehotti kirjoittamaan edelleen juttuja vain Venäjän kaupan muuttuvista näkymistä. Hän lisäsi, että koko luomujuttu on vain pelkkää hössötystä, eikä siitä koskaan mitään tule. Olin aikalailla hämmästynyt, koska teoriassa koko Suomen maataloustuotannon olisi pystynyt myymään luomuna Saksaan. Suomen koko tuotanto olisi silti ollut niin pieni, että se ei olisi markkinoita hetkauttanut. Joka tapauksessa juttuani ei julkaistu koskaan ja jatkoin kirjoittelua idänkaupasta.

Luomutuotannon viennissä on kuitenkin perustavaa laatua oleva ongelma. Yksikään tuottaja ei ole riittävän suuri pystyäkseen yksin harjoittamaan vientiä. Ehkä nykyisellään postimyyntinä, mutta ei tukkumarkkinoilla. Tässä asiassa olisi syytä ottaa mallia maataloustuotteiden viennistä Tanskasta. Tanskan vientii Englantiin on massiivista. Heillä on siellä omat varastot, kylmävarastot ja omat logistiikkapalvelut. Kaupoissa tuotteet pekonista alkaen kilpailevat paikallisten ja muiden maiden tuotteiden kanssa. Tanskalaisilla on myös omat kylmäkuljetusalukset lihalle, voille, maitotuotteille, kananmunille jne.

Kun Suomessa oli aikoinaan voivuori, niin kyllä silloin oli Valion voita Englannissa. Suomen valtio tuki kauppaa ja vientihinta oli markan kilo. Englannissa hinta kaupoissa oli 6 markkaa kilo tarjouksissa. Luomutuotteiden viennin osalta sormi osoittaa suoraan MTK:n näköalattomuuteen. Tuotteiden vienti antaisi viljelijöille mahdollisuuden saada aikaan kilpailu tuotteittensa arvoketjun kohentamisessa.

Nyt jalostajat ja kauppa sanelevat hinnat pienillä markkinoilla. Luomutuotteet ovat jo pitkälle jalostettuja tuotteita, jotka voivat ohittaa kotimaiset ostokartellit. MTK:llahan on jo omistuksessaan maailman laajuisesti toimiva Metsäliitto Group, joten kyllä viennin osaamista on! Toinen vaihtoehto toki on, että luomuviljelijät itse keräävät voimansa yhteen ja rakentavat itsenäisesti Organic Finnish Food-ketjun ja laittavat kotisivut laulamaan.

Kommentit pois päältä artikkelissa Luomutuotteet

Maailmankirjat sekaisin

Tulevaisuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota heikkoihin signaaleihin, trendeihin ja megatrendeihin. Tärkeimpänä lähtökohtana pitkän vuosikymmenien päähän ulottuvat tarkastelun lähtökohtana on arvioida heikkojen signaalien kehittyminen megatrendeiksi. Siihen tarvitaan tarkkaa ja analyyttistä tilastojen arviointia, mutta myös pragmaattista lähestymistapaa.

Poliittisessa päätöksenteossa sen sijaan ei ajatella kuin sen hetkistä puolueen ja henkilökohtaista tilannetta seuraavissa vaaleissa. Monipuoluevaltioissa päätökset tehdään kompromisseina ja tämä yhtälö on demokratian suurin sudenkuoppa. Kompromisseilla rakennetaan pääasiassa kalliita hallintohimmeleitä, joita on erittäin vaikea purkaa. Viro on hyvä esimerkki puhtaalta pöydältä aloittamisesta, jossa on otettu oppia muiden virheistä.

Tällä hetkellä maailmalla tapahtuu paljon ja signaaleja ja trendejä on monissa eri vaiheissa. Nämä ovat poliittisia ja etenkin kauppapoliittisia heikkoja signaaleja on eri puolilla maailmaa. Lisäksi ilmaston muutos on vahvistumassa megatrendiksi, jota poliittiset ambitiot kasvattavat eksponentiaalisesti. Näitä vahvistavat myös eri tavoin ja eri suunnilla autoritääriset johtajat useissa eri maissa.

Ehkä kaikkein merkittävin on kuitenkin Kiinan kehitys kansainvälisillä areenoilla. Kiinan historia ja kiinalainen kulttuuri poikkeavat länsimaisesta kulttuurista kuin yö ja päivä. Yhdysvallat ovat nyt länsimaisen kulttuurin keihäänkärki ja mitä siellä tapahtuu? Nykyinen presidentti saa siellä enemmän tuhoa aikaan kuin yksikään vieraanvallan agentti. Jos Trump äänestetään vielä toiselle kaudelle, niin 2030-luvulla Yhdysvalloista on jäljellä vain savuavat rauniot.

Vaikka tulevat presidentit yrittäisivät palata ajassa aikaan ennen Trumpia, niin kuka enää uskoo Yhdysvaltoihin. EU:ssa tilanne ei ole käytännössä juurikaan parempi. Jäsenmaat ovat eripuraisia keskenään, koska alueella on yli 200 eri kulttuuria eli useita maiden sisällä. Kirsikkana kakun päällä on brexit ja tilanne Espanjan Kataloniassa. Länsimaisen markkinatalouden ja demokratian kohtalo näyttää siis hyvin kilpailukyvyttömältä mallilta johtamaan tulevaisuuden maailmaa.

Siinä missä länsimainen kulttuuri Eurooppa-lähtöisesti on ollut maailman valloittamista, on kiinalainen kulttuuri ja Kiina joutuneet puolustamaan itseään niin lännestä kuin idästäkin tulevia aggressioita vastaan. Kiina ei siis ole ollut valloittaja vaan valloitettu ja miehitetty maa. Tämä antaa täysin erilaisen näkökulman toiminnalle vieraiden valtioiden kanssa. Kiina tarjoaakin länsimaiselle markkinataloudelle vakavasti otettavan haasteen.

Se on kiinalainen markkinatalous. Tällaisessa markkinataloudessa päätökset tehdään nopeasti ja pääomat ovat välittömästi käytössä. On muistettava, että jo nyt Kiinan valuuttavaranto on likimain yhtä suuri kuin USA:n valtion velka. Toisaalta Kiina on myös rahoittanut kauppaansa Yhdysvaltoihin ja sen saatavat ovat melkoiset. Vaikka Yhdysvallat ovat iso kotimarkkina, niin Trumpin politiikalla eli sulkemalla itsensä, se ei pysty maksamaan velkojaan saati pitämään valtion talouttaan yllä.

Kiina on näyttänyt strategiansa, joka on pitkälle samanlaista kuin länsimaissakin, mutta ei niin aggressiivista. Perustetaan kiinalaisia yrityksiä hiljalleen tärkeimpiin kohdemaihin ja tullaan osaksi näiden maiden elinkeinoelämää. Kiinana valtio voi tukea strategisesti tärkeitä hankkeita hyvin nopeasti ilman monimutkaisia poliittisia koukeroita, joita länsimaissa harrastetaan. Tämä strategia on opittu lännestä, jossa myös raha ratkaisee. Tällä tavoin käytetään lännen omia aseita ja saadaan aikaan veretön vallan anastus, jos niin halutaan. Todennäköisesti Kiina ei kuitenkaan halua vallankumousta, vaan tehdä bisnestä etabloitumalla kohdemaihinsa.

EU:a perustettaessa parlamenttiin valittiin jäsenmaiden hallitusten toimesta täysin palvelleita vilttiketjun poliitikkoja. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että jäsenmaissa ei aluksi otettu koko unionia kovin vakavasti. Siksi valittiin poliitikkoja, joille näin haluttiin korvata heidän palvelunsa isänmaalleen. EU:n nykyistä tilannetta tarkasteltaessa tämä hällä-väliä-asenne johti nykyiseen sekasortoiseen tilanteeseen, jossa muodon vuoksi tehtaillaan erilaisia direktiivejä. Monet direktiivit eivät toimi samalla tavoin Välimeren maissa ja Skandinaviassa.

Talouskriisit osoittavat, että valvonta on ollut lepsua avustusten ja kansallisten talouksien suhteen. Myös lahjontaa ja muita väärinkäytöksiä on tullut ilmi, koska EU:n virkailijat ovat tottuneet niihin synnyinmaissaan. Kuten eräs saksalainen asiakkaani totesi jo 1970-luvulla, että Alppien eteläpuolelta ei ole koskaan tullut mitään hyvää. Tästä todisteena ovat nyt Kreikka, Italia, Espanja ja Portugali. Vaikka talouskriisi alkoikin Yhdysvalloista, niin se paljasti väärinkäytökset myös Euroopassa.

Mitä sitten tulee EU:n direktiiveihin, niin niitä noudatetaan eri jäsenmaissa täysin eri tavoin. Tämä johtuu pääosin siitä, että direktiivien valvonta on annettu maan omille hallituksille. Toinen ongelma on, että direktiivien valvontaa ja niistä aiheutuvia kuluja ei korvata millään tavoin. Esimerkkinä voisi ottaa laivojen rikkipäästöjen valvonnan. Olen kuullut lähialueen maissa sanottavan, että ei ole varaa tällaiseen kalliiseen valvontaan. Jos EU palkkaa valvontajärjestelmän ja sen henkilöstön, niin kaikin mokomin. Suomessa ei kulujen perään kysellä, vaan kaikki vaan veronmaksajan piikkiin.

Venäjä muodostaa mielenkiintoisen arviointikohteen. Kun kävin Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin usean vuoden työasioissa eri puolilla Venäjää, niin tilanne oli aika samalla lailla sekasortoinen kuin Baltian maissa. Samanlaista kehitystä kuin, mitä tapahtui Virossa, ei ole tapahtunut lainkaan Venäjällä. Toki maa on paljon suurempi ja vaikeampi hallita. Virossa ei toki myöskään ollut niin paljon varastettavaa kuin Venäjällä. Venäjällä Jeltsinin jälkeen valittiin patriotismiin perustuva populistinen linja, jonka takuumiehinä olivat FSB, FSO ja vastaavat järjestöt.

Yksityistäminen hoidettiin niin, että maahan syntyi oligarkkiyhteisö. Siinä oli kaksi eri kerrosta. Parhaat lähtöasemat markkinatalouden ensimerkeistä hyötymiseen oli niillä, joilla oli vaikutusvaltainen virka kommunistisessa puolueessa. Nämä ”nomenklatuuraoligarkit” pystyivät valtuuksiensa avulla kohtelemaan Venäjän taloutta ikään kuin se olisi heidän yksityistalouttaan. He hyödynsivät eroa, joka vallitsi Venäjän alhaisten, kiinteiden hintojen ja ulkomaisten markkinaehtoisten hintojen välillä. Tämä hoidettiin niin, että vain he saivat vientilisenssejä, joita ei myönnetty yrityksille. Kun myytiin dollareissa ja ruplan arvo putosi kuin kivi, voitot olivat satoja prosentteja. Tiesin myös tapauksia, joissa myyjille ei maksettu lainkaan.

Oligarkkien kerman muodostavat nykyiset venäläiset miljardöörit. Heidän asemansa perustuu siihen, että he eivät osallistu politiikkaan ja ovat uskollisia presidentti Putinille. Putinin puolueen rahoituksiin ja muihin valtapuolueen rahoitusprojekteihin toki saa ja pitääkin osallistua. Totuus näiden Venäjän rikkaiden taustalla on se, että heidän alkupääomansa on tavalla tai toisella ”peritty” Neuvostoliiton valtion varoista. Samana yönä, kun Jeltsin nousi valtaan, Gosbankin (Neuvostoliiton valtion pankki) koko valuutta- ja kultavaranto lastattiin lentokoneisiin Sheremetjevon lentokentällä. Koneiden suuntana olivat Kypros, Malta, Gibraltar ja Sveitsi. Näin sadat miljardit dollarit löysivät uudet isännät. Joukossa oli epäilemättä näitä ”nomenklatuuraoligarkkeja”. Se vain kuitenkin on niin, että kannettu vesi ei kaivossa pysy!

Yhä yleistyvät mielenosoitukset ovat sellainen heikko signaali, joka mitä todennäköisimmin johtaa 2040 – 2050 luvulla megatrendiin. Noihin aikoihin viimeisetkin neuvostoliittolaiset kommunistit ja ”nomenklatuuraoligarkit” ovat siirtyneet neuvostoajasta ikuisuuteen. Valtaan ovat siirtyneet itsenäisen Venäjän aikana ja heidän jälkeensä syntyneet. Maan taloudessa on saatava aikaan täydellinen uudistuminen, jotta maan valtavat luonnonrikkaudet voidaan jalostaa kaupallisiksi tuotteiksi ja nostaa koko kansan elintasoa. Oligarkkien perilliset ovat joko onnistuneet jatkamaan isiensä töitä, tai laajemmissa suvuissa omaisuudet ovat jakautuneet sukupolvien vaihtuessa.

On mahdollista ja jopa todennäköistä, että uusi Venäjä valitsee yhteistyön lännen kanssa, koska Kiina on salakuljettamalla verottanut idässä venäläisiä metsiä ja korjannut näin jalostusarvon äiti Venäjältä. Yhteistyö saattaa jopa mennä niin pitkälle, että Venäjä liittyy EU:n jäseneksi noina vuosikymmeninä, ellei jo aiemmin. Energia on se, joka sitoo molempia yhteen.  Ken elää, hän näkee!

Kommentit pois päältä artikkelissa Maailmankirjat sekaisin

Investoinnit

Julkisuudessa ollaan jälleen kerran huolissaan investoinneista Suomeen ja kyseenalaistetaan osinkoja. Investoinneilla on kuitenkin omat aikataulusääntönsä, jotka eivät kriitikoille aina avaudu. Sellu- ja paperiteollisuus investoivat aina 1980-luvulle saakka nousukauden aikana. Siitä yleensä seurasi, että investoinnit valmistuivat laskukauden kynnyksellä. Tämä merkitsi sitä, että investoinneista ei saatu heti alussa täyttä hyötyä, vaan jouduttiin odottelemaan nousukautta. Se saattoi myös haitata huippukysynnän tuloksen tekoa.

Sittemmin tilanne on muuttunut. Mutta esiin on noussut toinen ongelma. Investointien aloittaminen laskukauden aikana rasittaa pahasti kassavirtoja. Näin ei ole kaikissa kilpailijamaissa. Viro on hyvä esimerkki, koska siellä voi hyvinä aikoina säästää tulevia investointeja varten, kun säästöistä ei tarvitse maksaa veroja.

Suomessa on asiasta keskusteltu, mutta sillä on niin kova vastustus, että tuskin se menee koskaan läpi. Sen sijaan voisi olla mahdollista lainmuutoksilla sallia yrityksille investointirahasto. Sinne voisi tuloksesta siirtää tietyn osan verotta tulevia investointeja varten. Myös suunnitelman mukaiset poistot ovat selvä ongelma investointeja ajatellen. Etenkin laskusuhdanteissa saattaa syntyä tilanteita, joissa poistot vievät tuloksen pahasti pakkaselle.

Suomen säännöt on laadittu valtion talouden kannalta, ei yritysten ja kansantalouden kokonaisuutta ajatellen. Jos lamakausien aikana olisi mahdollista käyttää investointeihin, niin myös työttömyys olisi paremmin hallinnassa. Verolakeja laadittaessa olisi ymmärrettävä kansantalouden kokonaiskuva, eikä vain tuijotettava yksittäisen lain valtiolle tuomiin hetkellisiin voittoihin. Taistelun voi helposti voittaa, mutta sodan hävitä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Investoinnit

Äänestäjän kuluttajansuoja

Kuntiin ympäri maata on perustettu kuntien omistamia konserniyhtiöitä. Virkahenkilöstöt johto etunenässä, ovat perustelleet perustamisia tehokkuuden lisääntymisellä ja kustannusten alenemisella. Vähintään yhtä suuri sisäinen ja salainen peruste on ollut kätkeä päätöksiä ja siten myös tuloksia osakeyhtiölain siunattuun suojaan. Suurin osa näistä yhtiöistä ei nimittäin nettisivuillaan julkaise tilinpäätöksiään, kuten muut yhtiöt. Sellaisen voi kyllä asioista kiinnostunut tilata alle 7 eurolla.

Näihin yhtiöihin kuuluu myös Lahden Pysäköinti Oy. Sen sivuilta ei löydy tilinpäätöstietoja, joten toimittajat kirjoittavat, mitä heille kerrotaan. Tosin tilinpäätöstä voi käydä katsomassa yhtiön konttorissa, mutta se edellyttää tiettyjä taitoja. Tilinpäätöksestäkään ei välttämättä selviä tulojen ja menojen yksityiskohdat.  Kaiken kaikkiaan yhtiön kohdalla tilanne on se, että kukaan ei tarkalleen tiedä toriparkin todellisia kustannuksia. Urakkasumma on vain yksi osa totuutta.

Toriparkin rakentamiseen liittyi monia liitännäistöitä, jotka menivät suoraan kaupungin piikkiin. Näiden rajanvetokin on melkoisen vaikeaa, koska siinä on aina ongelma, että ”olisi pitänyt joka tapauksessa tehdä”. Suorat rakennuskustannukset ovat olleet jossain haarukassa 23 – 25 miljoonaa euroa.

Puhuttaessa yo. Yhtiön tuotoista, niin niihin vaikuttavat myös kadunvarsipysäköintien korotukset ja maksullisten pysäköintialueiden kasvu. Esimerkkinä suunniteltu sataman alueen ja Vesijärvenkadun sataman puoleisen pään pysäköinnin maksullisuus.

Julkisuudessa on nyt puhuttu 15 miljoonan lainasta konsernipankilta. Ei siis haluta puhua siitä, miten veronmaksajilta lainattua 8 – 10 miljoonaa kuoletetaan tai aiotaan kuolettaa – koroista puhumattakaan. On helppoa unohtaa, että myös verovelvollisten sijoitusten pitää, jotta veroäyri ei jatkuvasti nousisi.

Suomessa maan tapa on, että poliitikko voi selvitä ilman rangaistusta melkeinpä mistä tahansa. Useimmissa muissa demokratioissa töppöilijät ja valehtelijat eroavat omasta tahdostaan. Suomessa poliittinen asema on saavutettu etu niin kauan, kunnes äänestäjät tuomitsevat. Totuus kuitenkin on, että valehtelemalla selviää aika pitkälle.

Kuntien konserniyhtiöt ovat vain yksi äänestäjien kuluttajansuojan kannalta ongelmallinen tapa. Poliitikkojen oman edun kannalta tietojen salaaminen on ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää.  Tätä lisää vielä julkisen sanan haluttomuus selvittää asioiden taustoja. Yksi MOT-ohjelma ei riitä kattamaan kaikkien paikkakuntien suhmurointia. Perutuslakiin tarvitaankin pykälä äänestäjän kuluttajansuojasta, jotta holtiton rahankäyttö saadaan aisoihin.

Lopuksi tekee mieleni siteerata Margaret Thatcheria: ” I want my money back!”

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Äänestäjän kuluttajansuoja

Liftari kauppalopo

Olin rakennusmestariksi valmistumiseni jälkeen ollut muutaman kuukauden teknisenä neuvojana ensimmäisessä työpaikassani, kun kollegani soitti Helsingistä. Meillä oli esittelytilaisuuksia Jyväskylässä ja hän lupasi poimia minut kyytiin matkalta. Noihin aikoihin ei ollut kännyköitä, vaan yhteyttä pidettiin asiakkaissa ja hotellista. Sain sitten yhtenä iltapäivänä viestin, että minun pitäisi olla seuraavan aamuna Helsingissä ja auto mukana. Selvisi, että sen päivän liikenne Lahteen oli ohi, joten mikä neuvoksi.
No ainoa keino oli kokeilla liftausta. Seisoin siinä sitten etelään menevän moottoritien pientareella puku päällä, kravatti kaulassa ja salkku kainalossa. Rekkakuskit katselivat pitkää, kunnes joku auto ohitti rekan ja pysähtyi vähän kauemmas. Hölkkäsin sinne ja avasin auton oven ja kukas siellä olikaan statiikan opettajani Arvi Tiainen Tekusta: Ei näytä menevän hyvin sinullakaan, hän sanoi nauraen. Kerroin sitten matkalla koko tarinan ja aamulla olin Hesassa sopimuksen mukaan. Oma-aloitteisuus palkitsee kauppamiehen!

Matkalla Lahteen selvisi, että Arvilla oli asfalttifirma ja hänellä oli keikka Jyväskylän pohjoispuolelloa. Tuohon aikaan tekun kesälomat olivat 4 kuukautta, koska tarvittiin työkokemusta, eikä opintoavustuksia tai lainoja tunnettu. Arvi hyödynsi tämän ajan asfaltoimalla teitä eri puolilla Suomea.

Kommentit pois päältä artikkelissa Liftari kauppalopo

WP Login