Sauna sisäänheittäjänä

Sauna on instituutio, johon kaikki Suomeen tulevat asiakkaat joutuvat tutustumaan. Kun Iskussa käynnistimme levyteollisuuden vientiä, niin Seurahuoneen sauna oli  vakipaikka. Tosin joitakin poikkeuksiakin oli riippuen tilanteesta ja säätilasta. Saimme Seurahuoneelta varattua aina saunan ja yleiset tilat käyttöömme. Yleensä nautittiin pikkupurtavaa ja olutta.

Kun sitten siirryin Metsäliiton palvelukseen Lontooseen, niin tietenkin kollegat halusivat esitellä minulle saunan myös siellä. Toki suomalaisille expateille Suomi-talon sauna oli tuttu. Sen aukioloajat olivat kuitenkin varsin rajalliset ja tilat eivät oikein sopineet suurempiin tilaisuuksiin. Meidän toimistoamme lähinnä oli Charingcross-hotellin alakerroksissa oleva sauna, jonne minut vietiin jo siinä vaiheessa, kun vielä asuin hotellin huonekopperossa.

Sauna oli ihan kunnollinen Rantasalmen sauna ja sinne mahtui väljästi kuusi henkeä kerralla. Ulkopuolella oli suihkut, vesiallas ja pukeutumistilat. Vuosia myöhemmin törmäsin Venäjällä samanlaiseen pönttöön saunan ulkopuolella. Ainoa ero oli se, että Venäjällä se haisi niin hieltä, että sinne ei tehnyt mieli mennä jäähdyttelemään.  Ei siinä pytyssä uimaan mahtunut, mutta pari henkeä samaan aikaan seisomaan.

Britanniassa on vahva dinner-kulttuuri, johon pukeudutaan smokkiin ja rusettiin. Tätä kulttuuria viljeltiin kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joten puumiehilläkin oli omansa. Sahamiehillä oli omat perinteiset vuosittaiset juhlansa ja samoin oli vanerimiehillä. Tilaisuus oli joka marraskuun toinen keskiviikko. Plywood dinerillä oli alkuvaiheessa noin 500-600 henkeä eripuolilta maailmaa. Sitten se muuttui panelboard dineriksi ja viimeinen, jossa olin mukana olin yksi noin 1500 osallistujasta.

Perinteinen tapa ainakin suomalaisilla oli, että keskiviikkoiltapäivisin suoritettiin sellainen lämmittelykierros parhaille asiakkaille. Yleensä varattiin jostain hotellista kabinetti, jossa sitten tarjoiltiin cocktaileja ja pikku purtavaa. Varsinainen päivällinen alkoi 7:30 P.M., joten esilämmittelyt lopetettiin pari tuntia ennen, jotta vieraat ehtivät vetää vähän henkeä. Minulle syntyi kuitenkin esilämmittelystä aivan toisenlainen idea. Ehdotin kollegoilleni, että mitäpäs jos pidettäisiin meidän esilämmittelyt suomalisessa Rantasalmen saunassa. Englantilaiset työkaverini vetivät vähän henkeä ja eihän se nyt, vai voisiko. No päätettiin, että kokeillaan pienimuotoisesti.

Onneksi olimme niin varhain liikkeellä, että saimme tilat varattua. Ihan vaan mentiin oluilla ja pienillä suolapaloilla, jotka hotelli hoiti. Kutsuttiin vain tusinan verran asiakkaita, mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta. Puskaradio oli toiminut ja asiakkailta alkoi tulla puheluja, joissa kyseltiin, että saisimmeko mekin kutsun. Olimme ajatelleet, että pidetään pari tuntia kolmesta viiteen iltapäivällä. Lopulta jouduimme tilanteeseen, että  tilausuus piti järjestää yhdestä viiteen, muutoin kaikki halukkaat eivät olisi mahtuneet mukaan. Heti ensimmäisestä kerrasta saunaesilämmittelystä tuli hitti ja jokavuotinen tapahtuma. Kaikki eivät toki käyneet edes saunassa, mutta kait se poikkeava epäsovinnaisuus viehätti asiakkaita.   

Varsinainen päivällinen menikin sitten protokollan mukaan. Paikallisen yhdistyksen puheenjohtaja piti avauspuheen. Sitten juotiin seisaaltaan malja kuningattarelle. Tämän jälkeen joku kutsuttu ja tunnettu henkilö piti juhlapuheen, jonka jälkeen seurasi päivällinen ja vapaa illan vietto. Virallisen ohjelman jälkeen sitten melkein kaikki yrittivät hieroa kauppaa asiakkaidensa kanssa. Se ei minun mielestäni kuulunut asiaan. Juhlat juhlina ja kaupanteko virka-aikana.

Tässä tapauksessa saunatilaisuus oli paljon tehokkaampi ja varmaan halvempikin tapaus herättää potentiaalisten asiakkaiden mielenkiinto, kuin isotkaan lehti-ilmoitukset alan lehdissä. Näin saatiin pinnat kotiin.

Kommentit pois päältä artikkelissa Sauna sisäänheittäjänä

?%, %, %


Joku viisas matemaatikko on joskus sanonut, että prosenttilaskua ei olisi pitänyt koskaan keksiä. Monissa julkisen sektorin laskelmissa prosentti on kuin Jeesuksen veli – vähintään. Prosentti kertoo etupäässä muutoksista suuntaan tai toiseen. Se ei kuitenkaan kerro absoluuttista tulosta.

Hyvä esimerkki on yleisesti käynnissä oleva keskustelu työllisyysasteesta, huoltosuhteesta ja hyvinvointiyhteiskunnan koossa pitämisestä. Kun nyt on tavoitteena 75 % työllisyysaste, johon valtion koko budjetti perustuu, niin samassa yhteydessä ei kerrota, paljonko työtätekevien määrän on oltava, jotta hyvinvointia voidaan ylläpitää???

Kun tarkastellaan suurten ikäluokkien siirtymistä eläkkeelle, niin muutos vähentää aktiivi-iässä olevien työntekijöiden määrää oleellisesti. Ennusteiden mukaan tämä 75 % tavoite edellyttääkin jo vuonna 2035 82 % työllisyysastetta, jotta sama määrä työtätekeviä käsipareja olisi työssä turvaamassa hyvinvointia. Ovatko päättäjät miettineet tätä? Vai suhtaudutaanko asiaan samalla leväperäisyydellä kuin suurten ikäluokkien siirtymiseen työterveydestä julkiselle puolelle terveyspalveluja? Kun tätä ei otettu huomioon silloin, kun asia oli tiedossa parikymmentä vuotta sitten, niin nyt on niin sanotusti löysät housuissa!

Toisaalta huoltosuhdetta mietittäessä olisi myös otettava huomioon asian toinen pää eli syntyvyys. Syntyvyys menee niin kovaa vauhtia alaspäin, että huoltosuhteen kohtaantoa pitäisi myös miettiä. Meillä on olemassa Tilastokeskus, VATT jne., joista ennakoivaa tietoa löytyy ja myös mahdollisuuksia tehdä riittävän tarkkoja tulevaisuuden ennusteita. Mutta ketä kiinnostaa? Historia todistaa satavarmasti, että poliitikot elävät vain tätä päivää ja kuluvaa vaalikautta! Historiallinen huominen ja ylihuominen eivät kiinnosta. Tulevat ongelmat jääkööt lastenlasten murheeksi.

Ilmastonmuutos on vähän eri asia, koska sillä on helppo tehdä politiikkaa ja pelotella erityisesti tulevia sukupolvia keskipitkällä tähtäimellä. Tässäkin pelataan prosenteilla. Ilmaston lämpenemisen tilastoja tarkasteltaessa, ilmasto lämpeni aivan yllättäen, kun Neuvostoliitto hajosi. Selitys, joka silloin saatiin, on unohtunut. Köyhä Venäjä nimittäin sulki kaikki syrjäisillä kylmillä alueilla olevat sadat säähavaintoasemat. Jäljelle jäivät vain kaupungeissa lämpimissä olosuhteissa olevat asemat.

Pitkässä juoksussa Suomesta tulee hiilineutraali, kun väestö vähenee. Taustamuuttuja on kuitenkin maahanmuuttajat, joita yritykset tarvitsevat työvoiman vähentyessä. Vihervasemmistolle on turha kertoa, että tilastollisesti suurimmat päästöt ovat alueilla, joihin on kaikkein vaikein, ellei mahdoton, vaikuttaa. Ilmasto muuttuu, mutta niin se on muuttunut miljardeja vuosia. Nyt uusi taustamuuttuja on ihminen, mutta on täysin mahdotonta arvioida, kuinka paljon prosentuaalisesti ihminen muutokseen vaikuttaa ja mitkä ovat muut taustamuuttujat.

Kommentit pois päältä artikkelissa ?%, %, %

Kuinka aloittaa vienti?

Viennin aloittaminen onnistuu hyvin harvoin niin, että asiakas marssii ovesta sisään ja haluaa ostaa jotain. Näin kuitenkin kävi Eestissä, kun se itsenäistyi Neuvostoliitosta. Samoin kuin Neuvostoliitossa, kellään ei oikein ollut minkäänlaisia eväitä eikä suhteita aloittaa vientiä. Jotkut eurooppalaiset ostajat kuitenkin tajusivat asian ja suorastaan hyökkäsivät Eestiin.

Hyvä esimerkki oli koivusahatavara. Maassa oli paljon pieniä sahoja, jotka sahailivat koivua kotimaan tarpeisiin. Heillä ei ollut mitään tajua hinnoista, kun englantilaiset ostajat tulivat tarjouksineen. Tarjosivat puolet siitä, mitä olivat maksaneet suomalaisille. Kauppoja tehtiin ja konkursseja tuli täydeltä laidalta. Kesti vuosia ennen, kuin tilanne alkoi asettua. Tosin ostajatkin saivat siipeensä, kun konkurssin tehnyt yritys ei pystynyt toimittamaan tilauksia.

Ennen teollisuustuotteiden kauppa aloitettiin perehtymällä alan messuihin Saksassa ja Italiassa. Sodan jälkeen Saksaan rakennettiin pääasiassa Marshall-avulla (Euroopan jälleenrakennusrahoitus) valtavia messukeskuksia. Näillä saksalaiset valmistajat saivat maansa nousuun sodan jälkeisestä lamasta. Messuilla kävi väkeä aivan ympäri maailmaa. Sitten mukaan kiilasi Italia, joka pystyi tekemään samoja tuotteita halvemmalla. Nyt maailman suurimmat messut pidetään Kiinassa.

Nytkin messut ovat hyvä tietolähde. Ensin kannattaa kyllä googlata netissä samankaltaisia tuotteita, niiden tekniikkaa, muotoilua ja hintoja. Usein tuloksena on myös, missä seuraavilla messuilla tuotteita on näytillä. Kun tämä pohjatyö on tehty, kannattaa mennä messuille tutustumaan tarjontaan henkilökohtaisesti. Siellä ovat sitten kilpailijat kylki kyljessä ja voi saada vinkkejä jopa asiakkaista ja asiakassegmenteistä. Hannover oli yksi suurimmista messukeskuksista Saksassa. Siellä oli kaikkea koneista tietotekniikkaan.

Kun sitten on saatu käsitys kilpailusta niin tekniikan kuin hintojen osalta, alkaa se vaikea suunnittelu. Pärjätäänkö kilpailussa? Meidän pahin kilpailuhaittamme on se, että länsimarkkinoilla me olemme saari. Itämarkkinoilla esim. Venäjälle, sijainti on kilpailuetu. Omat valmistuskustannukset ovat varmaan aika hyvin hallinnassa, joten suurin tuntematon tekijä ovat logistiikkakustannukset. Näihin voidaan lukea myös agenttien palkkiot, jos sellaisia joudutaan käyttämään.

Seuraavaksi sitten tulevat maksujärjestelyt. Jos käytetään agenttia, niin agentti voi olla delkredere-agentti. Tällainen agentti on kalliimpi, mutta vastaa myös mahdollisista luottotappioista. Suomessakin on nykyisin mahdollisuus saada erilaisia vakuutuksia yms. maksujen turvaksi. Ne ovat kuitenkin yleensä niin hitaita järjestelyjä, että kaupat on jo tehty, kun päätös tulee. EU:ssa on myös mahdollisuus saada takuita kohdemaan toimijoilta.

Sen sijaan EU:n sisämarkkinoilla ei ole enää valuuttariskiä, joka oli melkoinen oman markan aikana. Etenkin suhdannevaihteluissa saattoivat voitot muuttua tappioiksi.  

Kommentit pois päältä artikkelissa Kuinka aloittaa vienti?

E-markkinointi


Kotisivu alkaa olla jokaisella yrityksellä välttämätön. Sen luominen ja käyttö poikkeavat kuitenkin hyvin paljon toimialoittain toisistaan. Toiset myyvät tuotteitaan suoraan kuluttajille, mutta toisille se on pelkkä sähköinen käyntikortti. Perusjuttu kuitenkin on, että kotisivua päivitetään riittävän usein. Nettikaupoille se on päivittäinen rutiini.

Sen sijaan monet teolliset toimialat eivät ole oikein sisäistäneet asiaa ja päivitykset unohtuvat. Julkisesta puolesta ei kannata edes keskustella, koska niiden päivittäminen ei oikein pysty seuraamaan asiakkaiden tarpeita. Päivittäminen on vähän kuin pakkopullaa. Paitsi, että tuotteet ovat ajan tasalla, on myös yhteydenoton oltava helposti löydettävissä.

Hyvin monilla kestokulutushyödykkeitä vähittäiskauppojen kautta myyvillä yrityksillä on nettisivut, joilta ei kuitenkaan löydy sähköisiä yhteystietoja eli sähköpostiosoitteita. Tämä antaa sellaisen kuvan asiakkaalle, että asiakkaiden suorat yhteydenotot eivät kiinnosta. Sitten saattaa olla linkki, jonka takaa löytyy jokin huoltofirma, joka tarjoaa vain huoltoa, mutta ei teknistä neuvontaa. Koko palvelu on ulkoistettu jälleenmyyjille! Joskus tämä toimii, joskus ei.

Kun ajatellaan vientiä, niin sivuja pitää olla myös eri kohdealueiden kielillä. Englanti on se peruslähtökohta, mutta muitakin kieliä kannattaa harkita. Tämä valinta on täysin strateginen. Hyvin selkeän esimerkin tarjoaa esim. Raute Oyj. Tuoteryhmät on selkeästi jaoteltu ja yhteystiedot löytyvät kohdealueittain helposti. Näillä tiedoilla asiakas pääsee nopeasti perille asioista.

Sitten on tuotteita, joiden kanssa on vaikeuksia. Tällaisia tuotteita ovat sellaiset, joiden laatu perustuu teknisten ominaisuuksien lisäksi optiseen olemukseen. Tällainen tuote on esimerkiksi sahatavara. Sahatavaraa, etenkin jäännöseriä, on yritetty myydä nettikaupoissa. Tulokset olivat ainakin aluksi varsin kehnoja. Vuosikymmenten saatossa on tapahtunut sellainen muutos, että asiakkaiden asiantuntemus on kadonnut. Ennen asiakkaat tiesivät jopa, miltä sahalta loppukäyttäjälle sopiva tuote löytyy. Nyt suurin osa asiakkaista ei tiedä edes, pitäisikö käyttää kovapuuta vai pehmeää kuusta.

Tällaisten tuotteiden kauppa ei voi käydä muutoin kuin silmästä silmään. Silloin myyjän on oltava se asiantuntija, joka osaa tarjota asiakkaalle oikean tuotteen lopputuotteeseen. Tässä on sitten taas se luottamuksen nostatuksen paikka. Ulkomaille myytäessä tällainen asiantuntija on usein agentti, koska valmistajalla ei ole aina mahdollista juosta ympäri maailmaa asiakkaita tapaamassa. Hyvin mielenkiintoinen oli lehtiartikkelisarja, jossa kuvattiin kohta kohdalta suomalaisen kuusen matka japanilaiseen omakotitaloon.

Kun eletään nettiaikaa, niin vaikka kotisivut olisivat kuinka hyvät tahansa, niin on syytä muistaa eräs asia. Kun kysely tulee sähköpostitse ja siinä kysytään tuotetta, jota ei valmisteta, eikä näin ollen ole myynnissä, niin pitää ehdottomasti vastata viestiin. Tällaisissa tapauksissa pitää kertoa, mitä valmistetaan. Tämä siksi, että asiakkaalla saattaa olla tarvetta myös muille tuotteille, joista hän ei ole tietoinen. Saatu kysely on aina kaikkein halvin tapa saada uusi asiakas, joten aina kannattaa vastata ja tuoda yrityksensä esiin.   

Kommentit pois päältä artikkelissa E-markkinointi

Miksi yleensä pitäisi viedä?


Teimme 90-luvun loppupuolella LUT:ssa tutkimusta Kaakkois-Suomen pk-yritysten suhtautumisesta vientiin. Yleisin kuulemani vastaus oli, miksi kun menee hyvin, niin menkööt! Globalisaatio ja euro ovat asettaneet yrityksille aivan uuden haasteen viennin suhteen.  Yhä useammat ulkomaiset yritykset tulevat Suomeen kilpailemaan samoilla tuotteilla. Silloin on harkittava, pitääkö haasteeseen vastata ja jos, niin miten?

Yleisesti ottaen suomalaiset pk-yritykset eli suurin osa yrityksistä, on liian pieniä vientimarkkinoille. Siihen on toki ratkaisu, mutta etenkin vanhan polven yrittäjät eivät ole siihen valmiita. Sama koskee suuria suomalaisia yrityksiä, joilla on vientimarkkinat hallinnassaan. Vastaus ongelmaan on verkostovalmistus.

Nokia toi tämän strategian ensimmäisenä Suomessa käytännön tasolle. 90-luvun lopun Nokian kännyköiden lähtö vientimarkkinoilla todelliseen lentoon todistaa asian. Tein aikoinaan ministeriölle tutkimuksen asiasta ja kiertelin näitä Nokian alihankkijoita. Sain silloin melko hyvän käsityksen siitä, miten Nokian verkostovalmistus toimi. Pahimmalla kilpailijalla Erikssonilla oli valtavamäärä monikerroksisia tuotantolaitoksia pelkästään Tukholman alueella. Näissä massiivisissa tiloissa tehtiin kaikki itse.

Nokian verkostovalmistus toimi kuin ahjon palje. Puhelimen prototyyppi valmistui jopa 72 tunnissa. Varsinaisen valmistuksen aloittaminen ei kestänyt juuri viikkoa kauempaa, kun verkostossa jokainen teki oman osansa. Toinen valmistusetu oli se, että mikäli markkinat jostain syystä sakkaavat, niin palkeista lasketaan vähän ilmaa pois, eikä kukaan kärsi pahemmin. Kilpailijalla ongelma oli paljon vaikeampi, kun piti irtisanoa tai lomauttaa, joka Ruotsissakin on hidas prosessi.

Jos todella haluttaisiin työllisyyttä parantaa ja saada yrityksiä lisää vientimarkkinoille, niin tässä olisi hallitukselle ja ministeriöille hyvä markkinarako. Tällainen mahdollisuus on byrokratialle kuitenkin liian vaativa ja etenkin työläs. Voi todeta samalla tavoin, kuin yrittäjät: kun menee byrokratiassa muutenkin mukavasti, niin menkööt!    

Kommentit pois päältä artikkelissa Miksi yleensä pitäisi viedä?

Miss Suomi apuun


Ensimmäisillä matkoillani Britanniaan asuin juuri valmistuneessa hotelli Britanniassa. Hotelli on vielä samalla paikalla, mutta nimi lienee vaihtunut moneen kertaan. Hotelliin oli useana vuonna majoitettu Miss Universumi-kisaan osallistujia. Heille oli varattu kokonainen kerros, joka oli hyvin tarkoin vartioitu. Eräänä marraskuun iltana istuin parin asiakkaan kanssa hotellin aulabaarissa drinksuilla aivan ravintolan oven vieressä. Yhtäkkiä alkoi hissistä tulla vartiomiehiä ja heidän perässään missikatras. Mukana oli myös Miss Suomi, jonka nimeä en muista. Toivotin kuuluvalla äänellä hänelle suomeksi hauskaa iltaa.

Hän pysähtyi paikoilleen ja sitten tuli vartiomiesten saattamana luokseni.

  • En ole moneen päivään puhunut tai kuullut suomea. Missimamma jätti minut täysin yksin tänne. Meillä ei ole täällä tulkkeja, enkä puhu englantia. Koko ajan ovat vartijat vierellä, joten olisi hauska jutella.

Vartijat kuitenkin alkoivat jo närkästyä, mutta hän ei antanut periksi.

  • Meillä on kohta illallistanssiaiset, joten voisitko tulla sinne kavaljeerikseni.
  • Eivät varmaan hyväksy ulkopuolisia sinne.

Samassa saattajat jo veivätkin hänet pois ravintolaan melkein kainaloista kannatellen. Asiakkaani olivat kuitenkin aivan äimän käkenä. He muistivat tapauksen vielä vuosikymmenien päästä ja meikäläisestä tuli oitis julkkis ja asiakassuhde kukoisti ja maine kasvoi. Minä tietenkin kerroin asiakkailleni jutun vähän väritettynä. Kerroin toki, että sain kutsun missien iltagaalaan, mutta sinnehän on kavaljeerit valittu jo hyvissä ajoin. Eikä juttu päättynyt tähän. Alalla jutut leviävät kulovalkean tavoin ja niin tämäkin. Monet viikot sain vastailla eri asiakkaille tapahtumasta.  

Joskus, kun käy oikein hyvä tuuri, niin voi saada vientiapua vaikka Miss Suomelta ja mikäs sen hauskempaa.

Kommentit pois päältä artikkelissa Miss Suomi apuun

Miksi yrityksen pitää kansainvälistyä?


 Mikä tai mitkä siis voisivat olla sellaisia tekijöitä, jotka pakottavat yrityksen kansainvälistymään? Yrityksen kannalta tekijöitä voi olla ainakin kaksi:

  1. Yritys on kasvanut siihen mittakaavaan, että markkinaosuuksien valtaaminen kotimarkkinoilla alkaa heikentää tulosta,
  2. Kansainväliset kilpailijat tunkeutuvat aggressiivisesti yrityksen kotimarkkinoille.

Ensimmäisessä tapauksessa yrityksen on valittava joko paikoilleen pysähtyminen ja hidas taantuminen. Nykyisissä olosuhteissa jättiläisten kaatajat ovat aina kärkkymässä ja odottamassa tilannetta, jossa markkinajohtaja on haavoittuva. Avoimessa markkinataloudessa ei yksinkertaisesti ole turvallista ryhtyä lepäämään laakereillaan. Tähän viittaa liberaalin talouspolitiikan lentävä lause: Kasva tai kuole!

Silloin, kun kansainväliset kilpailijat tunkeutuvat markkinoille, ne ottavat markkinaosuutta siellä jo olevilta. Keinot ovat moninaisia, mutta kaikki johtavat voittojen kaventumiseen. Markkinoille tulijoilla on yleensä suomalaiseen yritykseen verrattuna suuruuden ekonomia apunaan, koska Suomen markkinat ovat pienet ja vain niillä toimiva ei voi hyödyntää vastaavasti suuruuden ekonomiaa. Tällaisessa tilanteessa yritykselle jää kilpailijaan nähden eduksi vain parempi markkinoiden tunteminen ja pitkäaikaiset suhteet.

Tällaisessa tapauksessa yrityksellä on kaksi vaihtoehtoa: se joko siirtyy kokonaan edullisemmille toiminta-alueille tai siirtää osia toiminnastaan edullisempiin toimintaympäristöihin. Molemmat merkitsevät kansainvälistymistä. Markkinoista ei missään tapauksessa luopua, koska niiden osaaminen on selvä kilpailuetu. Tämä etu ei ole pysyvä, mutta se on varsin tärkeä, kun muut kilpailuelementit ovat kunnossa.

Yrityksen kansainvälistyminen johtuu kansainvälisestä kilpailusta. Mitä avoimemmin markkinat toimivat yrityksen kansallisessa ympäristössä, sitä suurempi on tarve kansainvälistymiseen.

Molemmat teoriat ovat siis itse asiassa puukko kurkulla teorioita. Yritykselle ei jää vaihtoehtoja. Aina on tietenkin vaihtoehto lopettaa toiminta tai kaatua saappaat jalassa. Näitä ei voida kuitenkaan noudattaa yrityksen strategioina. Ne ovat luopumisvalintoja. Entiset suljetut taloudet ja siirtymätaloudet ovat joutuneet yhdistyvän Euroopan ja globalisaation myötä näiden uusien haasteiden eteen.

Yritysten kansainvälistymisen tarve riippuu suuresti toimialasta. Globaalisti tarkastellen teollisten yritysten kansainvälistymisestä ovat suuremmat kuin palvelualojen. Teollisuuden ollessa kysymyksessä yrityksen arvoketjut ovat huomattavasti pitempiä ja siksi myös kustannuksiltaan kalliimpia kuin palvelualojen. Palvelualan kansainvälistyminen merkitsee yleensä paikallista toimimista, jolloin toimijoiden arvoketjut ovat samankokoisia. Kilpailu tapahtuu tällöin muilla keinoin ja huomattavasti kapeammalla kustannusten alueella.

Teollisessa tuotannossa R&D voidaan keskittää yhteen maahan ja tuotanto hajauttaa markkinoiden tarpeiden mukaan.

Teollisuudessa voidaan tuotteita suojata patenteilla. Palveluteollisuudessa puolestaan asiakkaiden palvelu saattaa olla hyvinkin yksilöllistä. Tällöin osaaminen joudutaan siirtämään maasta toiseen oppimisprosessien avulla. Nämä ovat verrattain hitaita ja kalliita prosesseja. Kaikesta huolimatta palveluteollisuuden suorat kansainväliset investoinnit (FDI) ovat voimakkaasti lisääntyneet. Kehityksestä huolimatta EU ei ole päässyt vielä yksimielisyyteen, joka mahdollistaisi kaikkien palvelujen vapaan liikkumisen EU:n alueella. Tämä haittaa sellaisia aloja kuten esim. vakuuttaminen ja eläkevakuuttaminen, jotka perustuvat suuruuden ekonomiaan. Tällaisilla aloilla kuluttajien hyödyt olisivat kaikkein huomattavimmat.

Kommentit pois päältä artikkelissa Miksi yrityksen pitää kansainvälistyä?

Luottamus

 

BtoB kaupassa luottamuksen merkitys on aivan toista kuin vähittäiskaupassa. Luottamuksen luominen voi olla pitkäaikainenkin projekti. Yksi luottamuksen saavuttamiskeino on reklamaatioiden käsittely. Se saattaa olla ongelmallista, kun asiakkaitakin on kaikenlaisia. Periaatteessa oli niin, että ennen öljykriisiä käytännössä kaikki kättäpäälle-sopimukset pitivät. Useimmiten ne kuitenkin vahvistettiin kirjallisesti.

Kansainvälisessä kaupassa on olemassa jokaisella teollisuuden alalla hyväkauppatapa, joka toimii ohjeena esim. välimiesoikeuksissa. Ruotsi on yksi niitä harvoja maita, joiden kanssa pitää olla tarkkana. 60-luvulla heillä oli sellainen käytäntö, että kokemukseni mukaan kaikki ostajat tekivät pieniä reklamaatioita. Aloin miettiä, mikä on juju. Totesin hyvin pian, että kaikki reklamaatiot olivat sen verran pieniä, että matkakustannukset olivat korkeampia. Keksittyäni tämän, ilmoitin, että minä tulen katsomaan reklamaation. Reklat loppuivat siihen.

Aiemmin kerroin jo B&D:n kaupasta. Se alkoi monessa suhteessa monien vastoinkäymisten kautta. Lopulta kuitenkin saimme ensimmäisen tilauksen Irlannin tehtaille. Yksi kontillinen eli noin 9 500 kapulaa. Olin Belfastissa perjantaina iltapäivänä lähdössä takaisin Englantiin, kun sain soiton tehtaalta. Kerrottiin, että asiakas oli tehnyt reklamaation liian ohuista levyistä. Aavistin, mitä oli tapahtunut.

Lohjan tehtailla oli paikallisjohtajana paperi-insinööri, jolla ei ollut mitään tajua vanerista. Eikä sitä paitsi kaupankäynnistäkään, koska Finnpap hoiti kaupankäynnin. Hän soitti minulle ja komensi minut lähtemään viikonlopuksi selvittämään asiaa ja mittaamaan kapuloiden paksuuksia. Kysyin häneltä, että tajuaako hän, että niitä on 9,5 tuhatta. No ota Dublinin vapaapalokuntalaisia avuksesi mittaamaan. Vastasin hänelle, että minä lähden nyt kotiin, kun olen ollut koko viikon matkalla. Sanoin, että nyt opetetaan tässä tehdasta ja kontti lähetetään takaisin tehtaalle. Näin lopulta sovittiin, mutta sain hänestä ikuisen vihamiehen.

Tehtaalla sitten todettiin, että yksi paali kapuloita oli silminnähden matalampi kuin muut. Oli käynyt niin, että yksi puristimellinen oli ollut vähän liian paineen alla. Kysyivät että, mitä tehdään, valmistetaanko satsi uudelleen. Ei valmisteta, vastasin. Pakatkaa koko erä uudelleen ja älkääkä laittako niitä ohuita samaan paaliin. Näin tehtiin ja se erä meni sitten läpi. Yleinen käytäntö oli, että 5 % voi olla virheellisiä, mutta eihän niitä nyt samaan pakettiin kannata laittaa.

Tämä temppu kuitenkin vakuutti B&D:n Irlannin, Englannin ja Kanadan tehtaat siitä, että olemme kaupan kanssa tosissaan ja että meihin voi luottaa. Sain vielä paluurahdin puoleen hintaan, joten kustannuksetkin jäivät aika pieniksi, kun ottaa huomioon määrän, joka asiakkaalle toimitettiin vuosien mittaan.   

Saman raaka-aineen kanssa sattui reklamaatio myös Englannissa. Asiakas ilmoitti, että olemme toimittaneet liimavikaista vaneria. Hänpä ei tiennyt, että jokaisella suomalaisella vanerin valmistajalla oli oma tunnusvärinsä liimassa. Kaikki värit tiesi ainoastaan VTT. Asiakas alkoi näyttää huolestuneelta, kun kaivoin laukustani UV-lampun ja aloin tarkastaa liimasaumaa. Kerroin hänelle syyn ja sanoin, että ei ole meidän vaneria. Hän sanoi, ettei ole ostanut keltään muulta. Samalla kuitenkin pihaan kaartoi Schaumannin rekka. Mennäänkö lounaalle, minä tarjoan, sanoi asiakas. Reklamaatio loppui siihen, mutta niin loppuivat kilpailijan kaupatkin.

Kommentit pois päältä artikkelissa Luottamus

Tavaraoppi

Kaikessa BtoB markkinoinnissa on tärkeää tuntea oma tuotteensa niin hyvin kuin mahdollista. Kun ryhdyin kansainväliseksi vanerikauppiaaksi, niin toki tiesin, mitä vaneri on. Halusin kuitenkin perehtyä asiaan perusteellisemmin ja menin pariksi viikoksi vaneritehtaalle. Olin sikäli onnekas, että siellä oli tuotantojohtajana tuttu insinööri omasta oppilaitoksestani.

Hänen opastuksellaan kävin läpi vanerin valmistuksen kohta kohdalta tukista valmiiksi tuotteiksi. Silloin oli kova buumi jatkojalostukseen ja uusia tuotteita syntyi kuin sieniä sateella. Jalosteiden ongelma oli se, että ne olivat pitkälti tuotantolähtöisiä ideoita, eikä kaikilla ollut mahdollisuutta tai tarvetta markkinoilla.

Urani aikana tapasin useita maistereita ja metsänhoitajia, jotka oli revitty suoraan yliopistoista vain alhaisella palkalla. Heidät pantiin töihin ilman minkäänlaista perehdyttämistä. Yritys otti tässä sen riskin, että asiakkaiden luottamus häviää, kun myyjä ei oikein tiedä, mitä myy. Toki aina tulee esiin kysymyksiä, joihin hyväkään myyjä ei osaa vastata. Silloin on rehellisesti sanottava, että ei pysty vastaamaan asiaan, mutta luvata selvittää asian tehtaan kanssa.

Kun minä myin tuotteitani toiselle teollisuusyritykselle, niin vaadin aina, että haluan käydä tehtaalla katsomassa tuotantoa. Ajan mittaan kokemus kasvoi ja pystyin tehtaan läpi kävelemällä arvioimaan, mitä tuotteita sinne on mahdollista myydä. Peruslähtökohta on aina se, että molempien on hyödyttävä asiasta. Pidin periaatteenani fifty-fifty ratkaisua hinnoittelussa. Kun asiakkaalle esittää asian näin, niin usein syntyy käsitys myös myyntihinnasta.

Matkan varrella on tullut vastaan myös tilanteita, joissa asiakas ei halua esitellä tehdastaan. Tämä logiikka perustuu yleensä ajatukseen, että myyjähän kopioi tuotteen ja ryhtyy valmistamaan sitä itse. Tällainen käytös saattaa kuitenkin johtaa myyjän omaan valmistukseen. Tällainen esimerkki oli Black & Decker. He alkoivat 70-luvulla valmistaa kuuluisaa WorkMate-työpenkkiään. Sen kansi oli turvallisuussyistä tehtävä vanerista, joka oli osoittautunut parhaaksi tarkoitukseen.

Idea valmistukseen tuli kuitenkin B&D:ltä itseltään, koska kilpailu pakotti etsimään logistisesti edullisempia tuotteita. Määrät kasvoivat kuitenkin niin suuriksi, että entisetkin alihankkijat pysyivät kuvassa mukana. Tämän hankkeen eteen jouduin tekemään töitä usean vuoden ajan ja se alkoi kyllä aivan vahingossa. Öljykriisin alkaessa jouluaattona Saksan agentti soitti ja ilmoitti, että asiakas haluaa peruuttaa tilauksensa. Tavara oli jo laivassa, joten se oli pakko viedä Saksaan. Kun asiakas oli tietoinen asiasta, hän lupasi ottaa erän vastaan puoleen hintaan.

Koomiseksi asia tuli, kun asiakas teki tuotteesta reklamaation, kun se oli vielä laivassa merellä. Silloin ilmoitin varustamolle, että tuokaa erä takaisin Suomeen. Siellä se sitten kökötti varastossamme, kun UK:n agenttimme tuli ja huomasi erän. Kun hän ihmetteli asiaa, kerroin tarinan. Ei mennyt kauaa, kun hän lähetti tilauksen. Seuraavalla vierailullani Englannissa, kävin tämän asiakkaan luona. Silloinen työnantajani ei ollut kiinnostunut lopputuotteesta, vaikka konekantaa ja osaamista oli riittävästi.

Seuraavan työnantajani töissä olin sitten Lontoossa ja aloin heti perehtymään asiaan tarkemmin. Lopputulos oli, että valmistus alkoi alihankkijan avulla Lohjalla 1977. Monta vääntöä käytiin asian tiimoilta. Käytimme asiakkaita Lapin Luostossa ja itsekin kävin heidän tehtaallaan Kanadassa. Kauppa jatkui aina 90-luvulle asti, jolloin HDF korvasi vanerin. Niitä ehdittiin kuitenkin tietojeni mukaan valmistaa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli ehdottomasti Suomen suurin vanerin jatkojalostekauppa!  

Kaikessa kaupankäynnissä on aina pidettävä silmät auki ja mieli avoimena. Etenkään kansainvälinen kauppa ei ole mitään Speden rautakauppa!    

Kommentit pois päältä artikkelissa Tavaraoppi

Alku aina hankalaa

Vientimarkkinoilla kilpailu on niin kovaa, että itsensä ja tuotteidensa asiakkaan mieleen jättäminen on koko homman a ja o. Nykyisin ajatellaan, että, kun on nettisivut, niin siinä kaikki. Näin ei ole! Kotisivut ovat vain käyntikortti ja etenkin fyysiset teollisuustuotteet vaativat, että sivut päivitetään riittävän usein. Monilla näillä aloilla käydään vielä kauppaa silmästä silmään. Silloin on tärkeää, että pärstäsi jää asiakkaan mieleen.

Jouduin mukaan vientibisnekseen 1971 ihan puun takaa. Pomo tuli perjantaina iltapäivällä kertomaan, että sunnuntaina lähdet Lontooseen. Vähän aikaa löi tyhjää, mutta eihän siinä mikään auttanut. Hän sanoi vain, että agentti David on kentällä vastassa. Olin käynyt Brightonissa vaimon kanssa parin viikon englanninkielen kurssin ja asunut perheessä. Tosipaikan tullen tilanne on kuitenkin toinen.

No siellähän David oli vastassa Heathrown tungoksessa. Ensimmäiseksi yöksi hän vei minut kotiinsa tapaamaan perheensä. Matkalla minun piti joka asia kysyä moneen kertaan, että pääosin asioista jyvälle. David oli tottunut työskentelemään ulkomaalaisten kanssa, joten hän puhui hitaasti ja artikuloi selvästi.

Ensimmäisellä matkalla oli järjestelyt t6ehty etukäteen ja loppuviikosta oli viimeistään selvillä, että näiden asiakkaiden kanssa kaupat oli sovittu paljon ennen minun tuloani. Tämä oli normaalia, koska yleensä puunjalostusalalla Suomesta tulijat olivat tehtaiden johtajia, joita kiinnosti enemmän mukava ajanvietto Englannissa ja Lontoossa. Osa ei edes halunnut poistua Lontoosta.

Kun sitten olimme paluumatkalla kentälle, pystyin jos anomaan Davidille Englanniksi, että seuraavan matkan ohjelman haluan tehdä itse. Hänellä venähti naama ja kysyi miksi? No olin tehnyt kauppaa jo kotimaassa usean vuoden, enkä vielä koskaan ollut saanut kauppoja joka kerta. Kerroinkin, että nämä kaupat on tehty etukäteen, eikä minulla ollut mitään osuutta niihin. Hän myönsi asian oitis.

Oltiin käynnistämässä lahtelaisessa yrityksessä vaneri- ja lastulevytuotantoa ja se vaati kovaa fyysistäkin panostusta myyntiin. Asiakkaita tuotiin jopa partchartereilla ulkomailta Suomeen vierailemaan tehtaalla. Ainoa kestityspaikka oli noihin aikoihin Seurahuone. Siellä oli ravintolapäällikkönä Reino Oinonen, joka oli pomoni läheinen ystävä. Aina, kun menin asiakkaiden kanssa illalliselle, Reino tuli pöytään ja teki oman manööverinsä. Hän pyysi tarjoilijan paikalle, otti silmälasit päästäni ja kehotti tarjoilijaa käymään pesemässä ne. Tämä oli asia, joka hämmästytti ulkomaisia vieraita ja jäi heidän mieleensä. Otin tästä asiasta kopin.

Kommentit pois päältä artikkelissa Alku aina hankalaa

Markka takaisin?

Aika ajoin puolueet haikailevat markkaa takaisin. Toki näissä vaaleissa on muita kiinnostavampia asioita., kuten vaikka metsien käyttö. Markat ja pennit otettiin käyttöön 1865, joten markan historia ei ole kovin pitkä. Markan tie on ollut kuitenkin mutkikas ja kivinen. Markka on ollut sidottuna mm. kultakantaa ja jopa Englannin puntaan. Itsenäisen Suomen hiljalleen käynnistyessä markka kuitenkin sidottiin tiiviisti devalvaatiokantaan!

Jo ennen sotia markka devalvoitiin useaan otteeseen, mutta sotakorvausten tultua maksetuiksi, devalvaatio otettiin Suomen kilpailukykyaseeksi (KIKY). Pitkäaikaiset punamultahallitukset ja kolmikantakonsensus käyttivät säännöllisesti devalvaatiota markan arvon päivityskeinona aina, kun inflaatio oli syönyt kilpailukyvyn vientiyrityksiltä. Asioista päättäville suurille vientiyrityksille devalvaatio oli elinehto. Se oli kuitenkin yksi merkittävä tekijä ehkäisemään pienen- ja keskisuuren teollisuuden syntyä.

Kolmikanta päätti palkankorotuksista ja muista työntekijöiden eduista muiden yritysten päiden ylitse. Pienillä kotimaan markkinoilla toimivilla yrityksillä ei ollut asiaan sanansijaa. Koska valuuttatuloja ei ollut, niin devalvaatiot aiheuttivat vain kustannusten nousua. Suurille vientiyrityksille devalvaatiot olivat elinehto. Kolmikannassa hyötyjiä olivat ay-liike ja suuret vientiyritykset.

Vientiyritykset olivat välinpitämättömiä palkankorotusten ja muiden työvoimakulujen nostoille, koska tiesivät, että devalvaatiot kompensoivat ne aikanaan. Ay-liikkeen neuvottelijat puolestaan tiesivät, että kun devalvaation jälkeen ostovoima laskee, niin he vain levittelevät käsiään. Emme me voi mitään devalvaatiolle, se on Suomen Pankin juttuja. Käsi kättä pesee, voidaan sanoa!

Syksyllä 1967 Koiviston hallitus yritti toista keinoa. Devalvoitiin n. 33 % ja säädettiin hintasulku. Hintasulussa oli kuitenkin porsaanreikä, koska tuontituotteille ei voitu sulkua asettaa. Silloin alkoi kikkailu. Mm. terästä vietiin Ruotsiin ja laiva vaan kääntyi siellä ympäri ja teräkset tuotiin takaisin Suomeen ruotsalaisina tuotteina. Lopulta hintasäännöstely jouduttiin purkamaan tehottomana. Seuraava devalvaation jälkeinen inflaation torjuntayritys oli 1980-luvulla. Silloin ryhdyttiin markan arvoa nostamaan keinotekoisesti. Samalla vapautettiin valuuttalainojen otto ulkomailta.

Markan arvo nousi yli 30 %, jolloin vientikilpailukyky sakkasi pahemman kerran. VATT:n tutkimuksissa kerrottiin, kuinka Suomen Pankissa sanottiin, että saavat vuorineuvokset tulla rukoilemaan polvillaan devalvaatiota. Sitä ei tule! Näin vakuutti myös ministeri Viinanen! Kupla kuitenkin puhkesi ja markka devalvoitiin. Devalvaatiotakaan ei riittänyt ja lopulta markka kellui pelastusrenkaan varassa. Suomi ajautui syvään lamaan. Valuuttalainat liki tuplaantuivat ja yrityksiä meni nurin kuin sieniä sateella. Ensin markka liitettiin European Monetary Systemiin (EMS) ja sitten otettiin käyttöön euro. Suomi heitettiin globaaliin kilpailuun täysin valmistautumattomana ja aseettomana.

Lamassa eivät nämäkään keinot auttaneet, vaan 1990-luvun ensimmäisen puoliskon aikana yksityiseltä sektorilta hävisi reilut puolimiljoonaan (500 000) työpaikkaa. Sitten Nokia alkoi hiljalleen korjata tilannetta. Jälleen VATT:n tutkijat olivat sitä mieltä, että tämä tapahtui pari vuotta liian aikaisin. Hallintohimmeleitä ei ehditty korjata. Huvittavaa oli myös, kun työllisyys alkoi parantua, niin tilastohörhöt ihmettelivät, miksi palkkamäärät eivät kasva samaa tahtia? Työttömät otettiin töihin uusina työntekijöinä ja lähtöpalkalla. Ay-liike tiesi, mutta oli hiljaa?

Ulkomaisen kilpailun rynnistäminen jopa kotimarkkinoille, laittoi tuotekehittelylle uusia paineita. Metsäteollisuudelle valtio oli vuosikymmenet syytänyt miljardeja markkoja tuotekehitykseen, mutta rahat olivat menneet muualle. Jos joku olisi laman alkaessa sanonut, että parinkymmenen vuoden päästä puusta tehdään polttoaineita, tekstiilejä, muovia yms. olisi joutunut pehmeään koppiin. Devalvaatio oli erinomainen tuotesuunnittelun este. Vihreä kulta on valtaamassa asemiaan takaisin, mutta se on nyt erityinen vaaliteema! Ehkä Suomella on vielä toivoa?

Kommentit pois päältä artikkelissa Markka takaisin?

Julkisen sektorin tulevaisuus


Julkisen sektorin palveluksessa on n. 600 000 työntekijää eli siis neljännes työssä käyvästä väestöstä. Ennen sanottiin, että leipä on pitkä mutta kapea. Tämä heijastui siten, että julkisen sektorin työsuhteet olivat pitkiä ja vaihtuvuus vähäinen. Tämä merkitsee sitä, että eläkkeelle lähtee aivan lähivuosina runsaasti väkeä.

On arvioitu, että lyhyen ajan sisällä siirtyy eläkkeelle lähinnä kunnilta jopa parisataatuhatta työntekijää. Tämä aiheuttaa suuren ongelman, koska se synnyttää kilpailua työvoimasta yksityisen sektorin ja julkishallinnon välillä. Kilpailua näyttää jo syntyneen, koska valtionhallinnossa yleisin työnimike on erikoisasiantuntija. Palkkataulukoissa ei tällaista nimikettä ole, joten palkat ilmeisesti sovitaan vapaan kilpailun mukaan.

Eläkkeelle lähtevien määrä on kuitenkin lyhyen ajan sisällä niin suuri, että uusien rekrytoinnissa tulee suuria ongelmia. Vaihtoehdotkin ovat vähissä. Jos lähdetään kilpailemaan palkoilla, niin veroäyri joutuu kovaan paineeseen. Toisaalta, jos tämä alkaa haitata yksityisen sektorin kilpailukykyä, niin yritykset alkavat sijoittua edullisempiin maihin. Näin on jo tapahtunutkin, mutta ei välttämättä ole nähty kuin jäävuoren huippu.

Ongelman ratkaisuun ei ole kovin monia keinoja. Digitalisaatio alkaa vaikuttaa pidemmällä aikavälillä, kun käyttäjien taidot lisääntyvät tulevien sukupolvien myötä. Suomen ongelma on kuitenkin se, että digitalisoituminen julkishallinnossa on kuin sillisalaatti. Erilaisia ohjelmistoja on tuhansia ellei jopa kymmeniä tuhansia. Olisi tarvittu keskitetty ohjaus. Tämä johtuu siitä, että hallitukset, eduskunta ja tämä vanha eläkkeelle jäävä virkakunta ei ole aikoinaan tajunnut asiaa. Olisi pitänyt toimia kuten Virossa, joka pääsi hyötymään Suomen ongelmista puhtaalta pöydältä.

Toinen vaihtoehto on nopea rakenteiden purku, jonka poliittinen toteutus näyttää olevan todella vaikeaa. Perinne Suomessa näyttää olevan, että muutoksia tehdään vasta, kun on jo niin sanotusti housuissa. SOTE on tästä erinomainen esimerkki. Väestön siirtyminen suurin joukoin työterveydenhuollosta julkiselle puolella oli tiedossa jo 1990-luvulla. Suhtautuminen oli kuitenkin sama, kuin tähänkin muutokseen eli ei kuulu meidän ikäluokan päätettäviin. Tämä muutos on kuitenkin niin lähellä, että se iskee seuraaviin hallituksiin hyvin kipeästi.

Muutokseen ei riitä pelkkä höyläys, vaan alas on ajettava kokonaisia virastoja. Näitähän meillä riittää, koska monilla aloilla on täysin päällekkäisiä toimintoja EU:n virastojen kanssa. Viro on viisaasti selvinnyt jättämällä tietyt asiat EU:n päätösten varaan. Kaikkein mahtavin paradoksi on nyt julkisuuteen nostettu vanhusten hoito. Isoveli valvoo kaikkea mahdollista, mutta näyttää siltä, että vain muodollisesti. Tämäkin vähäinen valvonta voitaisiin hoitaa digitaalisesti paljon tehokkaammin!


Kommentit pois päältä artikkelissa Julkisen sektorin tulevaisuus

Kolmas tasavalta ja populismi

Suomen kolmas tasavalta joutuu kohtaamaan avautuvan kansainvälisen kilpailun huomattavasti vähentyneen yritysten määrän ja toisaalta ennätysmäisen työttömyyden vallitessa (Esko Passila, Kauppaa Faaraoiden Egyptistä Euroopan Unioniin, 2000). Suomen toinen tasavalta perustui keynesiläiseen sekatalousideologiaan. Siinä katsottiin, että valtion osuus on merkittävä, eikä yrityksillä ole johtavaa asemaa. Tämä johti myöhemmin hyvinvointivaltiokäsitteeseen, joka nyt voi pahoin.

Tästä voi taas todeta, että aate oli hyvä, mutta jätkät pilasivat sen. Alkuperäinen tarkoitus oli säästää hyvinä aikoina ja elvyttää säästöillä lamakausina. Päättäjät kuitenkin törsäsivät hyvinä aikoina ja sitten elvytettiin velkarahalla. Suomessa tämä on vuosikymmenten saatossa johtanut siihen, että hyvinvointiyhteiskuntaan ei enää riitä edes lainarahat. Tähän on johtanut se Junckerin laki, että poliitikot tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta eivät sitä, miten sitten pysyä vallan kahvassa.

Tämä on johtanut siihen, että valtiot ovat polarisoituneet. Toisella puolella on pakkovalta, jota hallitaan sotilas- ja poliisivoimin itsevaltiaiden johdolla. Toisella laidalla on valheisiin perustuva twiiteillä johdateltu populismi. Kaikki tämä johtuu siitä, että alkuperäinen demokratia on väljähtynyt, eikä kansan tahto enää näy päätöksenteossa. Kansat ovat tyytymättömiä päättäjiinsä ja se on johtanut populismin nousuun maailmalla.

Populismi (latinan sanasta populus, ’kansa’) on politiikan tyyli tai löyhä poliittinen ideologia, jonka mukaan politiikan pitäisi olla ”kansan tahdon” ilmausta. Populistit korostavat yhteiskunnan jakoa tavalliseen kansaan ja puoluepopuloihin, joita he pitävät vallankäyttöön korruptoituneina. Näyttöjen perusteella populisteilla on itsellään lehmä vielä pahemmin ojassa kuin vanhoilla puolueilla. Miten siis demokratia voidaan päivittää tulevaisuuden tarpeisiin?

Populismi tullee olemaan melko lyhytaikainen tähdenlento, kun sen tavoitteet paljastuvat kansalle. Digitaalisena aikana ainoa demokratiaa korjaava toimenpide on kuulla kansaa tarkemmin. Nyt ollaan tilanteessa, jossa viranomaiset johdattelevat päättäjiä, kuin sitä kuuluisaa pässiä narussa. Asioita salaillaan, jota oma valta ja työpaikat hallintohimmeleissä voitaisiin säilyttää. Tällaista suhmurointia on Lahdessakin alkamassa paljastua karuimmalla mahdollisella tavalla.

Kansalaisaloite on yksi yritys kansanvallan parantamiseksi. Sekin on kuitenkin pahasti keskeneräinen, koska silla ei voi vaikuttaa kuntien päätöksentekoon. Puutteita on myös siinä, että esitykset seikkailevat eduskunnan eri valiokunnissa jopa niin kauan, että ne vanhenevat. Toisaalta neuvoantavia nettiäänestyksiä päättäjät vihaavat kuin ruttoa, koska se vähentää etenkin puoluetoimistojen päätösvaltaa.

Ainoa mahdollisuus parantaa kansanvaltaa on kolmas valtiomahti. Lehdistön pitäisi ottaa käyttöön neuvoantava nettiäänestys paikallistasolla ja arvioida sen jälkeen, miten kansan tahtoa on noudatettu. Sveitsissä on tällainen torimielipidemalli, joka ei kuitenkaan näin digi-aikana ole oikea ratkaisu. On kuitenkin kiistatonta, että kun päätöksenteko on etääntynyt kansasta ja historiassa, se ei ole koskaan tietänyt mitään hyvää. Päättäjien vaihtaminenkaan ei ole auttanut, joten jotain tarttis tehdä!

Tulevaisuus ei ole kiveen hakattu. Tulevaisuutta voidaan ja pitää voida muuttaa. Muutostarve pitää kuitenkin hyväksyä.

Kommentit pois päältä artikkelissa Kolmas tasavalta ja populismi

WP Login