Toiveajattelun kustannukset

Etelä-Suomen Sanomissa oli 13.1.2019 laajasti faktaa Lahden väestökehityksestä. Silmiinpistävintä oli kuitenkin kaupungin valtapuolueiden toivomukset siitä, että tavoitteena on nosta asukasmäärä 150 000 vuoteen 2030 mennessä. Kommenteissa todettiin, että tavoitteet on asetettava riittävän korkealle.

Tavoitteita asetettaessa on kuitenkin otettava huomioon myös realiteetit. Tässä yhtälössä tärkeä taustamuuttuja on Lahtelaisten ikärakenne. Kuntaliiton tietojen mukaan vuoden 2017 lopussa Lahden väestöstä yli 65-vuotiaita oli n. 28 000 ja heistä yli 75-vuotiaita n. 3 000. Vuoteen 2030 on aikaa 12 vuotta. Se merkitsee, että silloin samoilla prosenttiluvuilla laskettuna yli 77-vuotiaita on mahdollisesti 28 000, joista sitten yli 87-vuotiaita n. 3 000.

Suurten ikäluokkien elinajanodote on kuitenkin miehillä 82 vuotta ja naisilla 87 vuotta.  Nämähän ovat kuitenkin tilastollisia keskiarvoja, joiden perusteella voi vain ennakoida, että muiden elämää lyhentävien tekijöiden kanssa 2030-luvulla poistuu kaupungin väkirakenteesta ainakin 20 000 asukasta. Väestön lisääntyminen ei siis ole mikään lineaarinen tapahtuma, kun vielä samaan aikaan syntyvyys laskee.

Väestön lisäystä ennusteltaessa on siis otettava huomioon myös väestön poistuma, jossa on suurten ikäluokkien johdosta odotettavissa kansan- ja kaupungintaloudellinen tsunami, jollaista Suomi ei ole kokenut kuin lähinnä sodissa. Suurten ikäluokkien siirtyminen työterveyshuollosta julkiseen terveydenhuoltoon aiheutti jo ennakoimattomuudellaan pakkosoten! Tilastollisesti asia oli hyvinkin tiedossa, mutta ilmeisesti odoteltiin, että ongelmat hoituvat itsekseen.

Tällaiseen ajattelumalliin löytyy myös yo. kirjoituksista ja sinänsä piilotettua kritiikkiä. Viranhaltijat maanhankinta ja kaavoitusosastoilla ottavat tavoitteet tosissaan, koska on varauduttava siihen, että infrastruktuuri on valmis tällaiseen väestön lisäykseen. Tarvitaan kaavoitettua maata, jotta voidaan rakentaa asuntoja lisääntyvälle väestölle. Tämä aiheuttaa kaupungille kuluja. Kaupunki joutuu nimittäin korvaamaan energia- ja vesiyhtiöille niiden tekemät työt, joista kaupunki itse saa korvauksen vasta luovuttaessaan tontit. Kuinka paljon kaupungin taseessa on tällaisia sijoituksia jo nyt?

Maanhankinta- ja kaavoitusosastolla ei ole kovin paljon kaupallista ajatteluakaan. Sieltä tuli juuri tieto satojen tonttien kaavoittamisesta Kymijärven pohjoisrannoille. Kuinkahan moni tontti esim. Kytölän alueen sadoista tonteista jää myymättä, kun kilpailijana ovat Kymijärven kauniit rannat ja maisemat? Toivottavasti näitä alueita ei hakata aukoiksi ja pilata siten kauniit maisemat ja myyntivaltit!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Toiveajattelun kustannukset

Maatalouskin tarvitsee kilpailukykyä

Sotien jälkeen kouluissa oli syksyisin ”perunannostoloma”. Silloin kouluista lähdettiin joukolla auttamaan viljelijöitä elonkorjuussa. Noihin aikoihin kaupungeissakin tajuttiin, että ilman tätä apua, ruokapöytiin voi seuraksi istua nälkä. Nyt sukupolvia myöhemmin tämä yhteys on jotenkin kadonnut. Sen tilalle on noussut maataloustukia soimaava someraivo.

Tosiasiassa euron aikana tuet eivät ole jääneet kartuttamaan maatalousyrittäjien lompakoita. Ne ovat menneet muualle arvoketjuun eli jalostukseen ja jakeluun. Tämä puolestaan johtuu siitä, että on halvempia tuottajamaita, joista arvoketjun loppupäähän voi tuoda tuotteita kilpailukykyisemmin. Tästä esimerkkinä ovat suomalaiset vaikkapa Viroon integroituneet jalostajat ja tuottajat. Näistä kovista kilpailijoistamme ei lehdistömme juurikaan kirjoittele.

Virolaiset tuottajat olivat todella helisemässä itsenäistymisen jälkeen. Silloin eurooppalaisia tuotteita dumpattiin pilkkahintaan Viroon. Virolaisten ainoa etu olivat kolhoosien suuret tilat, viljavat pellot ja neuvostoajoilta jääneet tuotantotilat. Kyllä silloin 90-luvun alussa tuli vielä tippa silmään katsellessa kesannolle jääneitä peltoja. Tanskalaiset huonekalutuottajat vielä lisäsivät tuskaa, ostamalla suuria navettoja huonekalutehtaikseen.

Kun Viro, siis Eesti, liittyi EU:in, niin tilanne muuttui. Polkuhinnat hävisivät ja oman tuotannon kilpailukyky parani. Tässä auttoi myös se, että valvontabyrokratiaa ei juuri ollut, eikä vanhoja tuotantotiloja ollut tarvetta uusia. Ajan kanssa tietenkin uuttakin rakennettiin. Kaupunkilaisilla Suomessa ei ole myöskään käsitystä suomalaisesta maatalousbyrokratiasta. Meillähän eläintensuojelu on paremmalla tasolla, kuin vanhusten suojelu. Karjasuojat ovat melkein kuin sairaaloita.

Pitäisi ymmärtää, että meillä maatalouden harjoittaminen on vähintään kaksi kertaa kalliimpaa kuin Etelä-Euroopassa. Syynä ovat pohjoiset olosuhteet ja byrokratia. Hyvä puolihan tässä on se, että koko tuotantomme on eurooppalaisten näkökulmasta luomua. Kotimaiset ostajat eivät vain halua maksaa siitä yhtään enempää. Luomu onkin kaupanhyllyissä kalliimpaa, kuin vaikkapa muualta Suomeen tuodut elintarvikkeet. Jos suomalainen tuottaja haluaa täällä myydä omia tuotteitaan, niin puhtaat suomalaiset tuotteet on myytävä samaan hintaan kilpailijoiden kanssa.

Tästä syystä pään avaus esimerkiksi possun osalta Kiinaan, on suositus myös muille vientiasiakkaille. Possun osalta on jopa menty niin pitkälle, että edes ruuan tähteitä ei saa possuille syöttää. Suomalainen possu ei siis ole kerroslihaa, vaan se muistuttaa maultaan jo enemmän kalkkunaa. Rasva on tuomittu possun tuotannossa. Sen sijaan ihmiset saavat syödä roskaruokaa mielin määrin ja kasvattaa rasvapitoisuuttaan. Kas kun roskaruoka on bisnes, mutta possun kasvatus on riskibisnes. Terveyden huollon hyvät käytännöt ovat vapaaehtoisia, mutta maataloustuotanto on valvottua ja säänneltyä.

Nyt kuitenkin pitää muistaa, että kriisitilanteessa Suomi on vain oman tuotantonsa varassa. Kulkuyhteydet Suomi-nimisestä saaresta saadaan poikki nykyisillä sodankäyntimenetelmillä totaalisesti. Ehkä silloin palataan jälleen perunnanostolomiin. Lopettakaa siis se someherja!

Kommentit pois päältä artikkelissa Maatalouskin tarvitsee kilpailukykyä

Talouden käyttövoima

Maailman talouden käyttövoima on kulutus. Kulutuksen mittari on inflaatio. Inflaatio merkitsee sitä, että kysyntä ylittää tarjonnan. Jos tarjonta ylittää kysynnän, syntyy deflaatio eli hintojen lasku. Tämä puolestaan merkitsee avoimen sektorin sopeutumista vähenevään kysyntään. Sitä korjataan yleensä vähentämällä työpaikkoja, joka puolestaan lisää työttömyyttä ja vähentää kysyntää.

Kansalliset keskuspankit yrittävätkin pitää yllä edes pientä inflaatiota, jotta talous toimisi. Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen korot romahtivat. Näin yritettiin saada kysyntä kasvuun. Aikaa on kulunut romahduksesta jo 10 vuotta, mutta edes korkojen lasku ei ole saanut Suomen bruttokansantuotetta vuotta 2008 edeltävälle tasolle. Tällä hetkellä maailma elää aikaa, jossa ainoa varma muuttuja on epävarmuus.

Suomen kohdalla ongelma on se, että pelkkä kotimainen kysyntä, ei riitä kotimaiselle tarjonnalle! Ratkaisu tähän on vienti, jota pieni talous voisi toimia. Vienti kuitenkin edellyttää kilpailukykyä. Kilpailukyky puolestaan edellyttää joustoja koko kansallistaloudessa. Markan ollessa maan käyttövaluutta, devalvaatio oli kilpailukyvyn korjausautomaatti. Edes tuotekehittelyä ei tarvittu!

Taloustieteilijöiden harmiksi talouden nobelistienkin teoriat eivät oikein tahdo enää toimia. Länsimaissa kulutusta voidaan lisätä ainoastaan tekemällä yhä huonompia tuotteita. Kohta oltaisiin ilmeisesti tilanteessa, jossa tuotteen viimeinen käyttöpäivä on ennen sen valmistumista. Tätä on kuitenkin yritetty estää takuuaikojen avulla. Tämä kuitenkin sotii kulutusteoriaa vastaan.

Kulutuksen suurin ongelma on se, että kysyntää on siellä, missä kulutukseen ei ole varaa. Esimerkkinä vaikkapa ihmiskunnan kehto Afrikka. Useiden Afrikan maiden rikkauksia ryöstävät isot monikansalliset yhtiöt, jotka kuitenkaan eivät jätä maihin riittävästi tuloja kysynnän kasvuun. Jälkeen jää vain korruptiolla tuhottu luonto. Ongelma tässä on se, että yhtiöt, jotka ryöstävät rikkauksia, eivät valmista tuotteita kulutuskysyntään. Jos näin olisi, ryöstäjistä voisi tulla robinhoodeja!

Julkisten talouksien ongelma puolestaan on sama kuin Suomen ay-liikkeellä. Ne eivät jousta deflaation eli laman iskiessä. Väkeä ei vähennetä, vaikka siltä näyttäisi. Ratkaisuna on ryhdytty käyttämään konsernirakennetta. Ihmiset siirretään konserniyhtiöihin. Kun 90-luvun laman aikana valtio vähensi voimakkaasti virkailijoita, niin se oli suuri puhallus. Tehtäviä siirrettiin kunnille. Nyt, kun kunnat ovat verojensa ja palvelujensa kanssa suurissa ongelmissa, tilannetta yritetään korjata soteuudistuksella. Ovatko koulut seuraava kohde?

Pankkikriisi siis romahdutti maailmantalouden. Koska kysyntä pieneni radikaalisti, niin julkista sektoria kohtasi rahoitusongelma. Joustoja ei ollut, joten veroja olisi pitänyt korottaa niin paljon, että kansalaisille olisi jäänyt vain viikkoraha puhtaana käteen. Tällaista riskiä yksikään poliittinen puolue ei voi ottaa. Ratkaisuksi otettiin hervoton velkaantuminen. Julkinen velka niin valtioilla kuin kunnillakin on kasvanut herkeämättä liki 10 vuotta.

Tulevaisuutta arvioitaessa, tutkijat kiinnittävät huomionsa trendeihin. Suomessa on kaksi tuhoisaa megatrendiä, syntyvyyden väheneminen ja 1940 – 1950-luvulla syntyneiden poistuminen tilastoista. Tämä merkitsee sitä, että 2040-luvulla Suomen väestö pienenee yli miljoonalla hengellä. Vastapainona on syntyvyyden väheneminen, joka vaikuttaa yhtä tuhoisasti. Nämä kaksi megatrendiä johtavat katastrofiin, jonka seuraukset ovat ennen näkemättömät ja kokemattomat. Koulut alkavat kumista tyhjyyttään ja seuraavaksi sairaalat!

Nykynuorille ei ole enää eläkkeitä, koska ei ole maksajia. Tästä pitää huolen syntyvyyden väheneminen. Kun eläkkeen maksajia ei ole, vaan vastuu vanhemmista siirtyy lasten piikkiin, alkaa yleensä syntyvyys kohota. Toinen suuri ongelma tulee olemaan se, että pienenevät ikäluokat eivät pysty maksamaan julkisia velkoja. Miten käy hyvinvointivaltion tällaisessa tulevaisuudessa. Sitä jokainen miettiköön tykönään!

Kommentit pois päältä artikkelissa Talouden käyttövoima

 Perustuslain toimivuus selvitetään

Tähän selvitykseen on useita syitä. Perustuslain 6 § takaa kansalaisille tasa-arvon. Laissa luetellaan useita seikkoja, joissa tasa-arvo pitää ottaa huomioon. Laissa ei ole kuitenkaan mainittu kotikuntien tasa-arvoista lain pakottavana kohtana. On tehty useita tutkimuksia siitä, kuinka suuria kunnallisverojen erot ovat eri puolilla maata. Nämä erot ovat tuhansia euroja riippuen siitä asutko rikkaassa kunnassa vai köyhässä.

Veroerot eivät myöskään takaa palvelujen saatavuutta ja niiden laatua. Sotepalvelut poikkeavat myös huomattavasti kuntien ja maakuntien välillä. Näitä eroja yritetään nyt tasa-arvoistaa soten avulla. Uudistus ei kuitenkaan onnistu sormia napsauttamalla ja päivityksiä tullaan tarvitsemaan paljon. Mutta se näkee, joka elää!

Toinen suuri epätasa-arvo piilee työterveyden ja julkisen sairaanhoidon välillä, Jo työnsä tehneet ja eläkkeelle siirtyneet saavat taistella hoitoajoista koko terveydenhuollon arvoketjun matkalla. Työterveydenhuollossa päästään hoitoon ja tutkimuksiin paljon nopeammin kuin nyt julkisella puolella. Tämä ei ole kansalaisten kannalta lainkaan tasa-arvoista, vaan se törkeästi syrjivää. Tulevassa soteuudistuksessa tämä pitäisi perusteellisesti selvittää. Pelkkä valinnanvapaus ei epäkohtaa korjaa.

Vanhusten kotihoito on erinomainen esimerkki siitä, että kansalainen ei ole kovin tärkeä päättäjille, kun on kyse säästöistä. Se on myös hyvä esimerkki siitä, kun on poissa silmistä, niin on myös poissa mielestä. Jos sellaiset vanhukset, jotka eivät pärjää kotona, sijoitettaisiin sairaaloiden vuodeosastoille, niin tilastot kertoisivat nopeasti, mikä on vanhuksen, siis ihmisen, todellinen hinta. Mulle hetioikeusasiamies,  nyt- sukupolvea ei kuitenkaan näy kiinnostavan, ketkä tämän hyvinvointiyhteiskunnan ovat rakentaneet ja sen puolesta sotineet!

Perustuslakia tutkittaessa edellä olevat ym. vastaavat seikat tulisi tarkasti selvittää. Tulisi myös nykyisessä järjestelmässä antaa Eduskunnan oikeusasiamiehelle laillista valtaa päätöksiinsä. Sekään ei ole tasa-arvoista, että ihmiset joutuvat nyt käymään läpi pitkät ja kalliit oikeustaistelut puolustaessaan perustuslaillisia oikeuksiaan. Suurella osalla kansalaisia ei siihen ole mahdollisuuksia.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan eri tuomioistuinten päätökset poikkeavat samoista rötöksistä jopa vuosilla. Useissa tapauksissa kunnat ja viranhaltijat ovat jättäneet noudattamatta jopa Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöksiä. Miten nämä toteuttavat kansan yhdenvertaisuutta?

 

Kommentit pois päältä artikkelissa  Perustuslain toimivuus selvitetään

Irlanti, Irlanti, Irlanti  

Tutkimuksiaan Lontoossa tehnyt Lenin, totesi aikoinaan, että jos Englanti pitäisi valloittaa, se olisi helpointa tehdä Irlannin kautta. Meillä oli toimisto Belfastissa 70- ja 80-luvuilla ja koko Irlanti kuului sen myyntialueeseen. Tästä johtuen jouduin ylittämään nyt kiistellyn rajan useita kertoja vuodessa etelään ja takaisin.

Täältä katsoen on vaikea ymmärtää rajan merkitystä, mutta paikallisille se on nykyisin elinehto. Kun liikuin siellä autolla Belfastin ja Dublinin väliä, niin rajanylityspaikoilla oli betoniporsaita, piikkilankaa ja aseistettuja miehiä. Raja oli suunnilleen yhtä vartioitu kuin nyt Venäjälle mentäessä. Etenkin tavaraliikenne oli tarkasti vartioitua, koska aseita salakuljetettiin etelästä pohjoiseen.

Aseita kuljetettiin myös tavallisissa siviiliautoissa. Se tapahtui niin, että esim. hotellien parkkipaikoilla yöaikaan murtauduttiin autoihin yleisavaimin ja kätkettiin aseita niihin. Usein rajoja ylittävät poikkesivat rajanylityksen jälkeen pohjoisella puolella pubiin, jolloin mahdolliset aseet vietiin pois. Jos jatkoi matkaa suoraan aselastin kanssa, niin tiellä asemiehet pysäyttivät, purkivat lastin ja toivottivat hyvää matkaa.

Noista vuosista koko raja-alue on käytännöllisesti katsoen kadonnut. Alueen maatilat toimivat molemmin puolin rajaa ja se homma loppuisi kokonaan. Mikäli maatalous jatkuisi molemmin puolin rajaa, niin se ruuhkauttaisi raja-asemat totaalisesti ja tavaraliikenne olisi pulassa. Englannissa pelätään satamien ruuhkautumista, mutta sama tapahtuisi myös Irlantien välisillä rajoilla. Irlantien yhteinen väkiluku on n. 6,5 milj. joista Pohjois-Irlannissa asuu n. 1,9 milj. On ehkä helpompi kuvitella, mitä tapahtuisi, jos Suomi jaettaisiin kehä kolmoselta kahteen osaan.

Rajan osalla on vain kolme vaihtoehtoa: auki, kiinni tai Irlannit muodostavat yhteisen osavaltion. Tämä merkitsee Pohjois-Irlannin eroa Yhtyneistä Kuningaskunnista. Tämä puolestaan johtaisi melko varmasti myös Skotlannin eroon ja kuningaskunnan loppua. Skotlannin menetys olisi Englannille merkittävä, koska kaikki öljyesiintymät ovat Skotlannin merialueilla. Vähemmän julkisuudessa ollut asia on se, että syvällä Irlannin meren pohjassa on valtavat öljy- ja kaasuesiintymät. Ne ovat toistaiseksi vielä kannattamattomia, mutta jonain päivänä niitäkin varmaan aletaan pumpata.

Suomi on tehnyt kauppaa Britannian kanssa ainakin 1500-luvulta alkaen. Ensimmäinen hittituote oli terva. Sen jälkeen alkoi saarelle mennä sahatavaraa, koska suurin osa Britannian metsistä oli hakattu sotalaivojen rakennustarpeiksi. Kun liittoumat alkoivat kehittyä, niin avuksi saatiin FinnEfta ja sitten tämä EU. Mikäli ero tapahtuu, niin joku järjestely varmaan syntyy.

Joka tapauksessa Britannia on jo nyt hajalla ja haavat varsin syvällä. Kun kaikenlisäksi näyttää vielä siltä, että Venäjä on sekaantunut Brexit-äänestykseenkin, niin saarivaltio veti todella itsensä kunnolla kölin ali. Brittien itsensä mielestä Brexitistä onkin tullut Brexshit. Britit ovat aina osanneet laskea leikkiä myös omalla kustannuksellaan. Saa nähdä, kuinka tämä leikki päättyy!

Kommentit pois päältä artikkelissa Irlanti, Irlanti, Irlanti  

Kabinettidemokratiaa

Suomen teollisuuden historia ei ole kovin pitkä. Kun tervanpolttoa ei lasketa, niin metsäteollisuus alkoi 1800-luvun lopulla. Ruotsin vallan aikana oli hankalaa, koska Ruotsi pyrki kantamaan ”vientitulleja”. Venäjän vallan aikakausi olikin liberaalimpaa Joka tapauksessa ammattiyhdistysliike syntyi suuryritysten katveeseen. Ensimmäinen yleislakko viime vuosituhannen alussa säikäytti yritykset ja valtiovallan, koska Euroopasta oli tullut useita varoittavia esimerkkejä.

Varsinaisesti Työehtosopimuslaki syntyi 7.6.1946. Silloinkaan osapuolina ei ollut pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Ennen sotia ei juuri ollut muuta kuin maatalousyrittäjiä ja kauppaliikkeitä. Näitä alkoi syntyä vasta sotakorvausten myötä, kun suurten yritysten voimat eivät yksinään riittäneet sotakorvauksia täyttämään. Sotakorvausten toimittamisissa olivat myös työntekijät kovilla ja koko kansa meni talkoohengellä.

Kun sitten sotakorvaukset oli maksettu, työväestö halusi päästä tulevaisuudessa jaolle tuloksista ja siihen tarvittiin jälleen yleislakko. Tästä alkoi sitten kabinettidemokratia eli kolmikanta, jossa valtio toimi varsin äänettömänä jäsenenä. Muina osapuolina SAJ ja sittemmin SAK ja työnantajapuolelta EK:n edeltäjä SYT ja myöhemmin EK. Suomen Yleinen Työnantajaliitto on hieman harhaanjohtava, koska siihen eivät kuuluneet pienet yritykset eli nykyisin Suomen Yrittäjiin kuuluvat yritykset.

Tätä rakenteellista ongelmaa ei ole saatu korjattua ja siksi niin työlainsäädäntö kuin työmarkkinaneuvottelutkin osoittautuvat enemmän kahden kerroksen toiminnaksi, kuin koko yrityskenttää yhdistäväksi toiminnaksi. Pienet yritykset kuitenkin kahlittiin yhteisiin pelisääntöihin ay-liikkeen toimesta kirjaamalla sopimuksiin yleissitovuus. Tällainen pykälä ei silloin merkinnyt SYT:lle mitään ja ay-liike sai pienistä ja keskisuurista yrityksistä niskalenkin.

Nyt kuitenkin koko yrityskentän rakenne on muuttunut. EK:n jäsenistön ulkopuolisissa yrityksissä on enemmän työntekijöitä, kuin EK:n jäsenistössä. Tästä huolimatta Suomen Yrittäjiä on vieroksuttu ja katsottu nenän vartta alaspäin. Tällainen asenne on demokratian vastaista ja siihen on tultava muutos!

Kolmikannan konsensusmalli rakensi työmarkkinoille ja kansantalouteen syklisen mallin. Malli muodostui jatkuvista inflaatioista ja devalvaatioista. Kotimarkkinoilla toimiville yrityksille tämä oli raskasta aikaa. Kolmikannassa tehtiin tyhmiä päätöksiä, mutta mitä väliä. Kun talous alkoi sakata, niin devalvaatiota peliin. Ironista tämä on siksi, että ay-johtajat tiesivät varsin hyvin, mihin ylisuuret palkankorotukset ja muut edut johtavat. Selityskin jäsenille oli helppo: eihän me devalvaatiolle mitään voida ja taas meni ostovoima viemäristä alas.

Koiviston presidenttikaudella pyrittiin sitten inflaatiota hillitsemään. Pääministerinä hän teki ensimmäisen devalvaation syksyllä 1967. Sen vaikutuksia yritettiin rajata hintasäännöstelyllä, joka epäonnistui. 1980-luvulla otettiin käyttöön toinen keino. Markkaa ryhdyttiin keinotekoisesti vahvistamaan jopa revalvoinnilla. Tämä oli täysin amatöörimäistä toimintaa ja johti markan vahvistumiseen päävaluuttojen suhteen noin 35 % vajaassa 10 vuodessa.

1990-luvun alussa jopa SYT:n jäsenet horjuivat konkurssien porteilla. Suomen Pankissa uhottiin VATT:n tutkimusten mukaan, että saavat tulla vuorineuvokset polvillaan kerjäämään devalvaatiota. Sitten kupla puhkesi, eikä edes devalvaatio auttanut enää. Markka piti panna kellumaan ja sen arvo palasi 10 vuotta taaksepäin. Valuuttalainat muuttuivat markoissa yrityksille ylivoimaisiksi ja yli 40 000 yritystä joutui konkurssiin. Tämä johti lopulta siihen, että markasta jouduttiin luopumaan ja siirtymään €uron siipien suojaan! Tämä oli ainoa nopea puolustuskeino korporatismia vastaan.

EK lähti neuvottelupöydistä, mutta SAK ja muut ay-liitot jäivät kärvistelemään kolmikannan hiilloksille. Nyt on kuitenkin niin, että yhteisvaluutassa markkinavoimat lopulta päättävät, missä kaappi seisoo. Ay-liikkeen on joko suostuttava joustoihin työnantajien kanssa tai sitten itkettävä ja nöyrryttävä. Tällainen poteroista ammuskelu ei ole tätä aikaa ja johtaa vain siihen, että automaatio, robotismi ja siirtyminen helpompiin toimintaympäristöihin, vievät työpaikat ja johtavat kansallistalouden matokuurille!

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Kabinettidemokratiaa

HYKY ja sen haasteet

Kuntayhtymän perustaminen meni pieleen alusta alkaen. Näin isoa organisaatioiden yhteen hitsaamista ei voida toteuttaa hajoita ja hallitse periaatteella. Yhdistymisessä oli mukana useita eri toimintakulttuureita ja jopa erilaisia palkkaus- ja tietojärjestelmiä. Ihan tavallisella järjellä olisi ollut perusteltua saada kaikki samalle viivalle, mutta oli liian kiire. Lahden kaupungin sosiaali- ja terveysjärjestelmät olivat täydellisessä kaaoksessa ja rahapulassa. Lahti käytti suurta päätösvaltaa ja sen päättäjät aloittivat säästöt lopettamalla ja sulkemalla yksiköitä täysin mielivaltaisesti ja vastuuttomasti.

Toinen suuri virhe koko järjestelmässä on se, että kuntien budjettisäästöt ratkaisevat yhtymän ja keskussairaalan rahoituksen. Missä on sellainen saman kokoluokan yhtiö maailmassa, jossa osakkaat päättävät yhtiön budjetista. Yleinen tieto tässäkin on se, että Lahti on vuosikausia alibudjetoinut toimialan rahoituksen. Sitä ei ole suinkaan tehty juustohöylällä vaan pajavasaralla.

Oikea tapa lähteä budjetoimaan tällaista palvelualaa, on perehtyä alueen ja kuntien ikärakenteeseen ja arvioida sen tulevaa kehitystä. Tilastotietoa on kyllä tarpeeksi! Esitin vuosituhannen alussa parillekin Lahden kaupunginjohtajalle kysymyksen, miten on sosiaali- ja terveydenhuollossa otettu huomioon suurten ikäluokkien siirtyminen työterveydenhuollosta julkiseen terveydenhuoltoon. En saanut minkäänlaista vastausta. Nykyiseen ongelmaan, jossa neljännes kaupungin asukkaista on yli 65-vuotiaita ja määrä kasvaa nopeasti, ei haluttu varautua. Asenne oli, se on sen ajan murhe. Se aika on NYT!

Lahti etunenässä syytetään nyt yhtymää tuhlailusta ja hallinnon suuruudesta. Hyökkäys on paras puolustus etenkin silloin, kun on vaalit tulossa ja osa tunareista pyrkii eduskuntaan. Päättäjät ottavat hyvin harvoin jos koskaan syyt omille niskoilleen. Jos on oikein vaikea paikka, niin otetaan konsultit avuksi ja annetaan heille tarkat ohjeet. Kun sitten menee pieleen, niin voi aina syyttää ”asiantuntijoita” virheistä antamalla heille lisää tehtäviä. Entisillä yhtymän päättäjillä on vakava peiliin katsomisen paikka.

On tietysti myös muistettava, että taustamuuttujana on myös sote-uudistus. Ilmeisesti on laskettu sen varaan, että se syntyy ajallaan ja päästää Lahden pälkähästä. Nyt ei vain näytä käyvän niin, vaan aloitus siirtyy vuodella tai kahdella. On myös se vaara, että uudistus ei toteudu lainkaan ja Äiti-Lahti on todellisesti nesteessä. Ei riitä uhkailu ja pelottelu veroäyrin ja kiinteistöverojen yms. nostoilla. Silloin alkaa olla lähellä case Karkkila eli ministeriön ihmiset tulevat kertomaan, missä kaappi seisoo.

Pajulahdessa pidettiin valtuustoseminaari ja säästösyistä hyvä niin. Näissä seminaareissa olisi kuitenkin syytä pysyä asialinjoilla, eikä tilata sinne puhujia joille on istutettu ylioptimistinen Lahti Ensin-fantasiamaailma puheisiinsa. Rahalla saa ja konsulteilla selviää, mutta omatunnon pesu näyttää olevan helpompaa kuin rahanpesu. Nyt olisi otettava lusikka kauniisti käteen Lahdessa ja aloittaa hallinnollisten rakenteiden uudistaminen, eikä vain puhuminen niistä. Vain sieltä löytyvät tarvittavat säästöt! Uudelle kaupunginjohtajalle on annettava mahdollisuus ja hyväveli verkostot turvat rullalle!

Kommentit pois päältä artikkelissa HYKY ja sen haasteet

Pyöräilevä Lahti – todellako?

Pyöräilin minäkin Lyseoon 50-luvulla. Oli pakko pyöräillä, kun julkista liikennettä ei ollut. Ei tosin ole vieläkään? Koulusta palatessa jaksoi vaihteettomalla pyörällä polkea Kivistönmäen ylös. Käyriäismäki ei sitten enää onnistunut kokonaan, vaan pahimmat paikat piti pyörää taluttaa. Nyt en enää jaksa sitäkään vertaa oli vaihteet tai ei. Tässä iässä eivät ne kauppakassitkaan oikein pysy pyörän sarvissa. Tiedättekö, missä Käyriäismäki on?

Lahden ikärakenne on sellainen, että yli 65-vuotiaita on n. neljännes ja saman verran on alle 25-vuotiata. Valitettavasti tilastot eivät kerro välimaastoa eli paljonko on esimerkiksi yli 60-vuotiata kohlakkoin eläkkeelle siirtymässä. Äänestysalueiden väestömäärän  perusteella voi päätellä, että keskustan laaksossa eli tasaisilla pyöräilyalueilla asuu noin 15–20 000 asukasta. Loput n. 100 000 asumme täällä periferioissa, joista on hankala sinne keskustaan pyöräillä. Siihen ei oikein auta minkäänlaiset älypyöräilyreititkään.

Monet eurooppalaiset kaupungit, joihin Lahtea verrataan, on rakennettu tasaisille paikoille jokien varteen. Vesitiet olivat ne valtaväylät, joilla Eurooppa ja monet muut maanosat on asutettu. Lisäksi kaupungit ovat vanhempia kuin Suomi ja keskustojen kadut oli suunniteltu hevosille ja jalankulkijoille. Tämä on varmaan se syy, jonka pohjalta Aleksi kavennettiin vastaamaan vaikkapa Düsseldorfin vanhan kaupungin olosuhteita. Lahden keskustaa piti siis vanhentaa, jotta saataisiin aitoa tunnelmaa.

Nyt sitten Veskulle aiotaan tehdä sama juttu. Aikoinaan sanottiin, että vanha Heinolantie sieltä Ahtialan kautta on ostettu käytettynä Saksasta. Oli vain käynyt pieni mittavirhe ja siitä oli tullut liian pitkä. Siksi se piti laittaa niin mutkaiseksi, että mahtui Lahden ja Heinolan välille. Kannattaisiko siis Lahden mieluummin ostaa jokin pikkuruinen vanha kaupunki Keski- Euroopasta, ettei tarvitsi itse vatuloida, kun ei kerran osata.

Aleksilla on kamerat, joiden avulla lasketaan jalankulkijoita ja kerrotaan veronmaksajille ihmeellisiä lukuja. Niiden oikeellisuudesta ei kuitenkaan ole minkäänlaisia todisteita. Eikö niillä samoilla kameroilla olisi helppo laskea myös pyöräilijöiden määrää? Vai eikö uskalleta, jottei totuus paljastuisi? Olipa niin tai näin, niin investoinnit pyöräilijöihin eivät ole missään suhteessa varhaiskasvatukseen, vanhusten hoitoon, koulutukseen, terveydenhuoltoon jne.

Koko touhusta puuttuu täydellisesti suhteellisuudentaju. Palveluiden tarjonnan on oltava oikeassa suhteessa kysyntään. Se ei voi olla joidenkin virkailijoiden päivän unelma ja täyte. Käykää naiset joskus Veskun ja Lahdenkadun risteyksessä katsomassa, kuinka liikenne siellä sujuu! Veskun kaventaminen on kuin kaataisi ämpäristä pulloon vettä!  Tuleehan se pullo täyteen, mutta paljon läikkyy ohi.

Kommentit pois päältä artikkelissa Pyöräilevä Lahti – todellako?

Mikroyrittäjän toimintaympäristö

Kun nyt niin kiivaasti syytellään yrittäjiä ahneiksi voiton tavoittelijoiksi, niin laitetaan pieni käytännön esimerkki yksin yrittäjän eli mikroyrittäjän ansioista.

Yksityiset remonttimiehet laskuttavat keskimäärin noin 53 euroa tunnilta. Siitä maksetaan ALV:a 24 % eli 12,72. Muita maksuja ja kuluja kuten puhelimet, auto, vakuutukset jne. ovat n. 22,00 euroa. Omaksi ansioksi (palkaksi) jää 18,28 euroa, josta menee yrittäjän eläkemaksua n. 4 euroa. Jos kuukaudessa on joka päivälle töitä, niin kuukausi palkaksi jäisi n. 1800 euroa. Tästä sitten verottaja ottaa veroja n. 480 eli käteen jää 1320 euroa kuussa.

Yksinyrittäjä on monessa tapauksessa verrattavissa pätkätyöläiseen, koska töitä ei välttämättä ole joka päivä ja joka viikkokaan. Vuositulo saattaa siis hyvällä onnellakin jäädä n. 10 000 euroon käteen jääviä euroja. Tämä on myöskin Tilastokeskuksen tieto yksinyrittäjien tulosta. Poliitikot kuitenkin kannustavat kaikkia ryhtymään yrittäjiksi. Tässäkin on se ongelma, että avustuksilla voisi hankkia enemmän tekemättä muuta kuin hakemuksia.

Jos kuitenkin yrityksellä riittää töitä niin, että pitäisi palkata vaikkapa yksi henkilö auttamaan, niin yhtälö on seuraava. Yrittäjän liikevaihto 53 euron tuntiveloituksella olisi vuodessa noin 90 000 euroa verollisena. Jos uusi työntekijä otetaan, niin töitä pitäisi olla niin paljon, että liikevaihto nousisi 220 000 euroon. Kaksinkertainen liikevaihto ei riitä, koska ulkopuolinen aiheuttaa yrittäjältä esim. työterveydenhuoltoa. Mikäli liikevaihto ei kasva tarpeeksi, se on kaikki pois yrittäjän omasta tulosta.

Jos tähän tulee siis vielä kallis irtisanomisprosessi, niin voi olla konkurssi lähellä. Olen toiminut yrittäjänä Suomen lisäksi Ruotsissa, Englannissa ja Virossa. Suomi on näistä kaikkein vaikein paikka. Jos yrityksellä on yksi ulkopuolinen työntekijä, niin opittavaksi tulee yli 7 500 lakia, asetusta ja muuta sääntöä. Esimerkiksi Virossa yksinyrittäjän ALV-raja vastaisi Suomessa n. 50 000 euron liikevaihtoa/myyntiä. Sekin helpottaisi yksinyrittäjän elämää. Virossa ei myöskään ole yrittäjäeläkemaksua.

Tällaista yhtälöä ei voi kutsua ahneudeksi ja riistämiseksi.

Kommentit pois päältä artikkelissa Mikroyrittäjän toimintaympäristö

Vetovoimatekijöistä

Lahdessa on vuosikymmeniä ollut strategia, joka perustuu kaupungin väkiluvun kasvuun. Nastolan liittämistä lukuun ottamatta tämä toiveajattelu on pettänyt strategistit vuosi toisensa perään. On hyvin perustelua kysyä miksi? Tässä yhteydessä on puhuttu kaupungin vetovoimatekijöistä, mutta mitä ne oikeasti ovat? Onko kukaan kaupungin organisaatiossa miettinyt, miksi ihmiset muuttavat ja etenkin mitkä ovat kohderyhmät, jotka muuttoa harkitsevat?

Kohderyhmiä voisi kuvitella olevan ainakin kolme. Työn perässä muuttajat, paikkakunnalle opiskelemaan tulevat ja eläkeläiset. Mitä sitten ovat ne tekijät, jotka näitä ryhmiä kaupunkiin vetäisivät. Ensimmäinen ryhmä edellyttää työpaikkoja ja mielellään kilpailua työntekijöistä, jotta on mahdollisuus myös vaihtaa työpaikkaa paikkakunnalla. Seuraava edellytys on palkkaa sopivat asunnon saanti. Asumiskustannukset ovat kaikenlisäksi Laahdessa korkeat!

Työnperässä muuttajat ovat useimmiten nuoria lapsiperheitä, joille lasten tarpeet ovat tärkeitä. Miten tämä asia on hoidettu Lahdessa? Päiväkotipaikoista ja niiden henkilökunnasta on pulaa. Kouluissa toimitaan suuressa määrin parakeissa ja koulukuljetuksissakin on ongelmia. Lapset eivät kuulu työterveyden piiriin, joten terveys ja sosiaalipuolellakin mennään säästöt edellä. Kaiken lisäksi kiusaamista ei oikein ole saatu kouluissa hallintaan, mutta tämä on koko maan yhteinen ongelma. Houkutteleeko lapsiperheitä muuttamaan etenkin, kun niitä työpaikkojakaan ei tunnu tänne syntyvän suurin määrin???

Tutkimusten mukaan opiskelijat tulevat Lahteen käymään vaan, mutta ei olemaan. Kun valmistutaan, niin muutetaan sinne, missä työpaikkoja on eli Uudellemaalle, Tampereen seudulle, Turkuun, Ouluun jne. Opiskelijoiden verotuotto kaupungin kassaan ei sekään ole suuren suuri. Jos asiaa tutkittaisiin, niin saattaisi osoittautua, että opiskelijat kuluttavat enemmän kaupungin varoja, kuin maksavat veroja. Mutta onhan se niin hienoa, että Lahti voi kutsua itseään yliopistokaupungiksi. Eikö?

No, entäpä sitten eläkeläiset? Mikä heitä vetäisi Lahteen? Eläkeläiset tuskin kaipaavat omakotitontteja, vaan enemmän tulee mieleen edulliset asunnot. Asunnon sijainti hiljaisessa ja autiossa kaupungin keskustassa on tietenkin houkutteleva. Hinnatkaan eivät ole Helsinkiin verrattuna korkeita. Sitten tietenkin ryhdytään miettimään, että mitä Lahden korkeilla veroilla saa täällä palveluita. No eläkeläisellä, joka Lahteen muuttaa, ei eläke voi olla kovin pieni, mutta kyllä se vero kuitenkin on maan korkeimpia, vaikka voisikin käyttää yksityisiä palveluja. Se on katsokaas niin, että eläketulonvähennyksen tuloraja on 25 000 euroa. Sen ylittävistä eläkkeistä joutuu maksamaan täyden kunnallisveron!

Kaiken edellä olevan perusteella kaupungin päättäjät ovat toimineet juuri päinvastoin, kun strategioissa on esitetty ja toivottu. Jollei asia olisi niin vakava meidän vanhojen lahtelaisten veronmaksajien osalta, niin alkaisi naurattaa tällainen päätön touhu. Oikein kovasta naurattaisi, jos se tapahtuisi jossain kilpailevassa kunnassa. Mitä sitten pitäisi tehdä?

Niitä työpaikkoja olisi ensiksi saatava! Entisessä vilkkaassa teollisuuskaupungissa päätettiin 70-luvun lopulla tehdä strateginen päätös siirtyä teollisesta yhteiskunnasta jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan. Strategisia virheitä on siis tehty ennenkin. Tässähän toki seurattiin vaan maailmalla yleistyvää megatrendiä. Ideoiden ja tuotteidenkin kopiointi vaatii kuitenkin perusteellista harkintaa ja oman paikkakunnan vahvuuksien tunnistamista. Lahdessa ei ymmärretty sitä, että teollisuus on eniten jakovaraa tuottava yritysmuoto. Tästä hyvä esimerkki on Kreikka, joka yrittää selvitä palvelemalla turisteja.

Esitän lopuksi rakentava ehdotuksen, jonka olen jo aiemmin tuonut julki FB:ssani. Rakennetaan Lahteen radan varteen vaihteeksi asuntojen keskelle toimistokaupunki- Tämä siis BW Towerin esimerkin mukaan. Sen ehdottomat vetovoimatekijät ovat nopeat yhteydet Helsinkiin, Lentokentälle ja Pietariin. Tällä voisi houkutella jopa ulkomaisten yritysten edustustoja Lahteen. Koska teollisuutta ei näytä syntyvän lisää, niin tällä tavoin olisi mahdollista saada työpaikkoja ja jopa niitä veronmaksajia lisää kaupunkiin.

Kommentit pois päältä artikkelissa Vetovoimatekijöistä

WP Login